Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituutit edistävät suomalaisen taiteen, kulttuurin, tutkimuksen ja tieteen liikkuvuutta ja näkyvyyttä niin kotimaassa kuin ulkomailla. SKTI:n koordinoimassa verkostossa piilee voima, joka perustuu ainutlaatuiseen yhteistyöhön ja monipuoliseen osaamiseen kattaen 16 eri kohdemaata, kaupunkia ja kulttuuria. Viime vuosina instituuttien välinen yhteistyö on tiivistynyt entisestään. Esimerkiksi syyskuussa päättynyt Together Alone ja Together Again –hanketrilogia on ollut useamman instituutin yhteinen projekti, jossa yhteistyö on ulottunut sekä aikavyöhykkeiden, mantereiden että taidemuotojen yli.
Lokakuussa Suomen instituutit juhlistivat ‘pARTir – Creating a Cultural Roadmap Towards Responsible International Mobility’ -projektille myönnettyä hankerahoitusta. Suomalaisten ja suomalaislähtöisten taiteilijoiden kestävään kansainväliseen liikkuvuuteen keskittyvä yhteishanke pARTir on nyt käynnistysvaiheessa.
pARTir-uutisten innoittamana kysyimme instituuttijohtajilta, mitä kaikkea verkostoyhteistyö voi merkitä ja mahdollistaa. Näkökulmia yhteistyöhön tarjoavat Suomen Benelux-instituutin johtaja Laura Boxberg, Suomen New Yorkin kulttuuri-instituutin johtaja Kati Laakso, Suomen Britannian ja Irlannin instituutin johtaja Jaakko Nousiainen sekä Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituutit ry:n toiminnanjohtaja Hanna Lämsä.
1. Yhdessä saadaan aikaan enemmän
Yhteistyö instituuttien välillä on hyödyllistä ja poikii usein pidemmälle.
“Aina kun yhteistyötä tehdään, on vaikutus suurempi kuin jos tehtäisiin yksin: näkyvyys moninkertaistuu, tekijät tutustuvat toisiinsa ja erilaisiin toimintatapoihin ja rahaakin on usein käytettävissä enemmän”, kuvailee Laura Boxberg Brysselistä.
“Esimerkiksi neljän instituutin välinen A I S T I T -hanke todensi, miten paljon voimme saada aikaan yhdistämällä voimamme,” jatkaa New Yorkin instituutin Kati Laakso. “Paikallispartnerit kaikissa maissa olivat tärkeitä keskeisiä kohdemaiden taideorganisaatioita ja yhdistämällä voimamme pystyimme keskittymään esimerkiksi hankkeesta viestimiseen laajemmin, kuin yksittäisinä instituutteina pystyisimme.”
2. Vaikuttavuus vahvistuu verkostossa
Instituuteilla on mahdollisuus sekä saada että tarjota tukea muille verkoston jäsenille. Se on erityisen arvokasta, kun mietitään vaikuttavuutta.
“Verkostotyön mahdollisuudet ovat erityisesti verkoston vaikuttavuuden ja sitä koskevan tietoisuuden lisäämisessä”, SKTI:n Hanna Lämsä selkeyttää. “Verkostomalli on hyödyllinen kaikkien yhdistävien asioiden kehittämisessä, kuten osaamisen vahvistamisessa tai laajojen muutosprosessien, kuten kestävyyden edistämisessä, sekä yhteiskunnallisessa vaikuttamistyössä ja edunvalvonnassa.”
“Yhteistyössä on järkeä myös siinä mielessä, että monet taiteilijat toimivat jo joka tapauksessa kansainvälisesti. Instituuttien verkosto voi olla apuna yhteyksien vahvistamisessa,” kertoo Jaakko Nousiainen Lontoosta.
3. Yhteistyö on taitolaji
Pitkät yhteishankkeet vaativat aikaa, resursseja, ja opettelua. Toimiviksi todetuista käytännöistä on siis hyvä pitää kiinni.
Jaakko Nousiaisen mielestä yhteistyön käytännöt kehittyivät vahvasti koronapandemian seurauksena: “Kukin instituutti on itsenäinen, ja kussakin maassa on omat kulttuuriset kehyksensä, joten mitään yhteistä tai verkostomaisesti johdettua tekemisen tapaa ei juurikaan ollut ennen korona-aikaa. Yhteiset työskentelyn tavat on pitänyt opetella. Olemme pikkuhiljaa rakentaneet yhteisiä toiminnan malleja, joiden avulla pystymme pysymään paremmin synkassa, huolimatta eri aikavyöhykkeiden ja jokaisen instituutin oman itsenäisen ohjelman rytmin asettamista haasteista.”
“Haasteena on tasapainotella sen kanssa, miten kaikki pääsevät mukaan ja tulevat kuulluksi yhteistyön kehittyessä ja verkoston muuttuessa. Jatkuvaa vuorovaikutusta ja jokaisen kontribuutiota tarvitaan – ei kaikkeen ja aina, mutta säännöllisesti ja systemaattisesti”, tuumii Hanna Lämsä.
4. Verkosto monipuolistaa ja avartaa toimintaa
16 kohdemaata kattavassa instituuttiverkostossa korostuu monimuotoisuus. Jokainen instituutti tuo erityisosaamistaan laajempaan verkostoon, ja se on hyödyksi kaikille.
“Instituutteja on tällä hetkellä 16 ja koen, että kullakin meistä on omat ainutlaatuiset vahvuutensa ja osaamisalueensa. Yhdistämällä kaiken sen tiedon, taidon, kontaktit ja osaamisen mitä meillä on, olemme upea kansainvälinen kulttuurikoneisto”, miettii Kati Laakso.
“Instituuttien monipuolisuus on arvokasta. Esimerkiksi ohjelmatoiminnan painopisteisiin tai toimintatapoihin liittyvistä eroavuuksista huolimatta on mahdollista määritellä verkoston yhteisiä vaikuttavuuteen liittyviä tavoitteita, kuten arviointimallin parissa tehty yhteinen työskentely vuoden 2023 aikana on osoittanut”, kertoo Hanna Lämsä.
5. Verkostoyhteistyön määrä sekä merkitys lisääntyvät tulevaisuudessa
Verkostoyhteistyö on tiivistynyt merkittävästi viime vuosina. Johtajat ovat samaa mieltä siitä, että se tulee vahvistumaan yhä enemmän lähivuosina – myös pARTir-hankkeen myötä.
“Itse uskon, että instituuttien välinen yhteistyö tulee tulevina vuosina tiivistymään entisestään. Yhteistyötä ei tehdä vain hanketasolla, vaan se se sukeltaa myös syvemmälle instituuttien rakenteisiin ja perustuksiin,” kuvailee Kati Laakso. “Olen erityisen innoissani siitä, että pystymme paARTirin myötä tuottamaan uusia teoksia, joissa valituilla taiteilijoilla on rahoituksen turvin enemmän mahdollisuuksia keskittyä myös ekologisiin ja yhteiskunnallisiin puoliin”, hän jatkaa.
“pARTir-hanke on instituuttiverkoston toistaiseksi suurin yhteishanke ja sellainen, jossa taiteentekijät ovat keskiössä. Toivon, että hankkeessä syntyvistä ekologisista toimintamalleista saataisiin hyviä toimintatapoja taiteen kentälle niin, että ne kantaisivat pitkälle eteenpäin,” kertoo Laura Boxberg.
“Kiinnostavaa pARTir-hankkeessa on myös kansainvälisten ammattilaisten tarjoama mentorointi, jonka kautta toivomme osallistuvien taiteilijoiden saavan entistä tukevamman jalansijan kunkin kohdemaan verkostoissa”, lisää Jaakko Nousiainen.
pARTir -hankkeessa on tarkoitus myös seurata systemaattisesti sen vaikuttavuutta ja toiveena onkin tuottaa myös uudenlaista tietoa kansainvälisen taiteen liikkuvuus- ja vientihankkeen vaikutuksista.