Vuonna 2024 Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituutit tekivät yhteistyötä yli 870 yhteisömuotoisen yhteistyökumppanin sekä yli 1800 tieteen, taiteen ja kulttuurin tekijän kanssa. Tilastojen mukaan tekijöiden moninainen joukko koostui muun muassa esiintyjistä, julkaisun kirjoittajista, seminaaripuhujista ja kurssin vetäjiä tai residenssitaiteilijoista.
Yhteistyö instituuttien kanssa oli monipuolista ja hedelmällistä paitsi taiteilijoille myös tapahtumajärjestäjille. Taiteilijat Sasha Huber ja Petri Saarikko tekivät yhteistyötä Suomen Britannian- ja Irlannin-instituutin kanssa ja kokivat instituutin tuen suureksi avuksi projektinsa toteuttamiselle. Kansainvälinen alkuperäiskansojen festivaali Riddu Riđđu taas teki yhteistyötä Suomalais-norjalaisen kulttuuri-instituutin ja Suomen New Yorkin kulttuuri-instituutin kanssa. Festivaalijohtaja Sajje Solbak avaa yhteistyön merkitystä tapahtumajärjestäjän näkökulmasta.
Instituutin tuki tärkeä Ison-Britannian taidekentällä
Taiteilijakaksikko Sasha Huberin ja Petri Saarikon teos Remedies – Lullaby Nest toteutettiin The Showroom -taidegalleriassa Lontoossa Suomen Britannian- ja Irlannin-instituutin tuella osana instituuttiverkoston pARTir-hanketta syksyllä 2024. Projekti oli uusi luku taiteilijoiden vuonna 2010 alkaneessa Remedies-sarjassa, jossa tutkitaan erilaisia lähestymistapoja parantamiseen eri maantieteellisissä ja kulttuurisissa yhteyksissä.
Huberilla ja Saarikolla on yli kahden vuosikymmenen kansainvälinen kokemus vaativista ja korkean profiilin konteksteista sekä miten pohjoismaiset taiteilijat asemoituvat maailmanlaajuisesti ja Isossa-Britanniassa.
”Mitä tulee Remedies-hankkeemme tuotantoon ja yhteistyöhömme Suomen Britannian- ja Irlannin-instituutin kanssa, se sujui vaivattomasti ja tunsimme, että meistä on pidetty hyvää huolta. Instituutin tuki oli olennaisen tärkeää projektin toteuttamiselle, ja heidän jatkuvasta ohjauksestaan ja tuestaan hyötyivät sekä me että paikallinen järjestäjä The Showroom”, Huber ja Saarikko veistelevät.
Työskentely osoittautui palkitsevaksi mutta myös osittain haastavaksi.
”Olemme havainneet, että jotkut suomalaiset taiteilijat, joilla on vähemmän kokemusta tai pienemmät kansainväliset saavutukset, saavat usein enemmän näkyvyyttä ja mahdollisuuksia Isossa-Britanniassa. Tämä on saanut meidät pohtimaan, miten kestävästi me sovimme suomalaisen nykytaiteen kehittyvään tarinaan ulkomailla”, Huber ja Saarikko kertovat.
Suomen Britannian- ja Irlannin-instituutin aloittama mentorointiohjelma sai taiteilijakaksikon pohtimaan myös instituutioiden vastuuta taiteilijoiden kanssa työskentelystä. Vaikka aihe on monimutkainen ja usein arkaluonteinen, he ovat sitoutuneet osallistumaan rakentavasti keskusteluun.
”Ymmärrämme, että yhteistyö voi joskus olla haastavaa – etenkin Britannian erittäin kilpaillussa ja toisinaan epäkäytännöllisessä taideympäristössä. Se voi olla erityisen vaativaa kaltaisillamme pohjoismaisilla taiteilijoilla, joiden tarkoituksena on yksinkertaisesti luoda ja esitellä harkittuja, hyvin tehtyjä teoksia.”
Huberin ja Saarikon mukaan oikeiden olosuhteiden ja yhteisen päämäärätietoisuuden vallitessa on paljon mahdollisuuksia, joiden varaan rakentaa. Vaikka työskentely Lontoossa synnytti vähemmän syventyneitä suhteita Ison-Britannian taidekenttään kuin olisi ollut toiveissa, Suomen Britannian- ja Irlannin-instituutti saa kaksikolta kiitosta ja he ovat edelleen avoimia ja innostuneita tulevista mahdollisuuksista – erityisesti aikana, jolloin instituutiot itse saattavat arvioida uudelleen suuntaansa.
”Olemme ylpeitä luomastamme työstä ja optimistisia sen tulevaisuuden suhteen.”
Tilaa alkuperäiskansojen taiteilijoille
Saamelaisfestivaalilla Norjan Manndalenissa oli ensimmäistä kertaa mahdollisuus kokea alkuperäiskansojen drag show, kun Indigenous Drag Excellence XXL sai ensi-iltansa Riddu Riđđu -festivaalilla viime vuoden heinäkuussa. Projekti toi yhteen saamelaisen drag king Ritni Tearsin, drag queen Feather Talian ja drag king Randy Riverin Winnipegistä, Kanadasta, ja Māori drag queen Aunty Tamaran Australiasta. Drag Excellence XXL jatkoi matkaa ensiesityksen jälkeen New Yorkiin talvella 2024 Suomen New Yorkin kulttuuri-instituutin tukemana.
Festivaalijohtaja Sajje Solbakin mukaan Riddu Riđđu -festivaalin ja New Yorkin Suomen kulttuuri-instituutin sekä Suomalais-norjalaisen kulttuuri-instituutin yhteistyö on merkittävä askel kulttuurienvälisen vaihdon edistämisessä ja alkuperäiskansojen taiteen tunnetuksi tekemisessä globaalissa kontekstissa. Alkuperäiskansojen Drag Excellence XXL:n osallistuminen korostaa identiteetin, kulttuurin ja performanssin yhtymäkohtia ja luo alkuperäiskansojen taiteilijoille tilaa ilmaista itseään ja haastaa samalla normeja ja stereotypioita.
”Kulttuuri-instituuttien rooli on keskeinen tällaisen yhteistyön tukemisessa. Ne toimivat siltoina paikallisten ja kansainvälisten yhteisöjen välillä ja tarjoavat resursseja, verkostoja ja foorumeita luoville ilmaisuille, jotka eivät muuten saisi samanlaista näkyvyyttä. Yhteistyöllä tuetaan myös alkuperäiskansojen kulttuurikäytäntöjen säilyttämistä ja innovointia ja esitellään niitä uusille yleisöille vuoropuheluun ja juhlaan kannustavassa yhteydessä”, Solbak kertoo.
Solbakin mukaan saamelaisyhteisölle oli historiallinen, kun ensimmäistä kertaa saamelaisfestivaalilla järjestettävä drag-show kuroi umpeen kuilun perinteisen alkuperäiskansojen kulttuurin ja nykyaikaisten itseilmaisun muotojen välillä.
Saamelaisyhteisölle esitys oli voimakas kannanotto osallisuuden, näkyvyyden ja monimuotoisen identiteettimme juhlistamisen puolesta.
”Se kertoo saamelaisten kestävyydestä, luovuudesta ja monimuotoisuudesta ja korostaa tapoja, joilla voimme haastaa stereotypioita ja määritellä uudelleen kulttuuri-identiteettimme nykyaikaisissa yhteyksissä. Saamelaiskulttuuriin on pitkään liittynyt syvä yhteys maahan, henkisyyteen ja perinteisiin, mutta yhteisöissämme on myös ollut monimuotoisuutta, mukaan lukien erilaiset sukupuoli-identiteetit ja -ilmaisut. Drag-show antaa meille mahdollisuuden kunnioittaa ja hyväksyä tätä monimuotoisuutta ja samalla irrottautua rajoittavista normeista, jotka ovat saattaneet vallita sekä alkuperäiskansojen että valtavirran yhteiskunnissa”, Solbak luonnehtii.
Kulttuuri-instituuttien olisi jatkossakin edistettävä tällaisia kumppanuuksia ja varmistettava, että ne pysyvät osallistavina, tukevat erilaisia taidemuotoja ja ovat sitoutuneet luomaan aliedustetuille yhteisöille mahdollisuuksia esitellä kulttuuriperintöään innovatiivisilla tavoilla.
”Kyse on pitkäaikaisten kumppanuuksien edistämisestä, jotka antavat yhteisöille, taiteilijoille ja kulttuurilaitoksille mahdollisuuden työskennellä yhdessä kohti osallistavampaa ja monimuotoisempaa globaalia taidemaisemaa. Yhteistyö näiden instituuttien kanssa on merkittävä hetki alkuperäiskansojen taiteen tunnustamisessa sekä taidemuotona että tärkeänä sosiaalisen muutoksen välineenä”, Solbak muotoilee.
Yhteistyö instituuttien kanssa saa Solbakilta yksinomaan suitsutusta. ”Kulttuuri-instituutit ovat keskeisessä asemassa luomassa tulevaisuutta, jossa alkuperäiskansojen äänet ja esitykset voidaan nähdä keskeisinä ja tasavertaisina toimijoina maailmanlaajuisessa kulttuuridialogissa. Ne tarjoavat alkuperäiskansojen taidemuodoille näkyvyyden lisäksi myös legitimiteettiä ja tunnustusta valtavirrassa.”
Aiheesta lisää löytyy Suomen New Yorkin kulttuuri-instituutin Withstanding-podcastin jaksosta 11: Indigenous Drag Excellence.
teksti: Uula Neitola