
EU:ssa eletään kulttuuripoliittisesti historiallisia aikoja. Kulttuuri halutaan nostaa eurooppalaisen päätöksenteon keskiöön, ja sen merkitys demokratialle, turvallisuudelle ja kilpailukyvylle tunnustetaan aiempaa vahvemmin. Samaan aikaan jäsenmaat neuvottelevat kulttuurin rahoituksen leikkauksista. Poliittisten tavoitteiden ja käytännön päätösten välillä on ilmeinen ristiriita.
EU:n kulttuuripolitiikan uudet tuulet
Kulttuuripolitiikka kuuluu ensisijaisesti jäsenvaltioiden toimivaltaan, mutta EU voi antaa kulttuuriin vaikuttavaa lainsäädäntöä. Esimerkiksi tekijänoikeuksia, digitaalisia palveluita ja sisämarkkinoita koskeva sääntely vaikuttavat kulttuurialaan merkittävästi.
Lisäksi eurooppalainen kulttuuri- ja tiedepolitiikka näkyy erilaisina työ- ja ohjelmapapereina, julistuksina sekä rahoitusohjelmina. Näitä ovat muun muassa Luova Eurooppa ohjelma, Horisontti Eurooppa, CERV, Euroopan kulttuuripääkaupungit (EcoC) ja Von der Leyenin New European Bauhaus -ohjelma. Vaikka subsidiariteettiperiaate on edelleen voimassa, eurooppalaisen yhteistyön kehittämisessä siihen ei ole syytä enää juuttua.
Kulttuurin osalta merkittävä merkkipaalu saavutettiin kesäkuussa, kun Euroopan parlamentti, EU:n neuvosto ja Euroopan komissio allekirjoittivat yhteisen julistuksen ”Europe for Culture, Culture for Europe”. Julistuksen keskeinen viesti on, että kulttuuri on tunnustettava perusoikeudeksi ja nostettava eurooppalaisen päätöksenteon keskiöön.
Kyseessä on historiallinen hetki: EU:n kolme keskeisintä toimielintä eivät ole aiemmin antaneet yhteistä poliittista julistusta kulttuurin osalta. Julistusta tukee ja konkretisoi jo marraskuussa 2025 hyväksytty strateginen suunnitelma, Kulttuurikompassi. Sen 20 toimenpiteen toteuttaminen on jo käynnissä.
Se mikä vielä puuttuu, on raha.
Brysselin juna liikkuu
Lokakuun alussa 22 taide- ja kulttuurialan asiantuntijan joukko, joista valtaosa oli Kulttuuri ja taidealan keskusjärjestö Kulta ry:n jäseniä, vieraili Brysselissä MEP ja kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan (CULT) varajäsenen Maria Guzeninan vieraina. Matkan järjestivät yhteistyössä SKTI, Kulta ry ja Suomen Benelux-instituutti.

On selvää, että Suomen ja kulttuurialan – taiteen, kulttuuriperinnön ja luovan alan edustajien äänen tulisi kuulua Brysselissä nykyistä vahvemmin. Matkan tarkoituksena oli syventää ymmärrystä EU-päätöksenteosta ja tiivistää rivejä yhteisessä vaikuttamistyössä. Matkan annista kannattaa lukea lisää Suomen Benelux-instituutin julkaisemasta jutusta.
Bryssel-vierailumme ajoitus oli oivallinen – ilmassa on positiivisia signaaleja. Kulttuurin merkityksestä puhutaan ja sen strategista roolia halutaan vahvistaa. Suomen seuraava EU-puheenjohtajuus on näillä näkymin vuonna 2033, mutta suhteita kannattaa rakentaa jo nyt.
Samalla tuli kuitenkin jälleen esiin, ettei kulttuurin vahvistuva asema automaattisesti tarkoita parempia toimintaedellytyksiä. Poliittisten tavoitteiden ja käytännön resurssien sekä päätöksenteon välillä vaikuttaa olevan ristiriita. Tässä asiassa toivoisi uutta asentoa sekä EU:lta että Suomen EU-politiikalta.
Matkan aikana kävi ilmi, että EU:n neuvosto, mukaan lukien Suomi, esittää 31,6 miljoonan euron leikkausta Luova Eurooppa -ohjelman viimeiselle toimintavuodelle 2027. Ohjelman rahoitus on jo nyt äärimmäisen kilpailtua, vain noin 6 % hakijoista saa rahoituksen.
Uutisen tultua ilmi, yli 200 eurooppalaista kulttuurijärjestöä, me mukaan lukien, allekirjoittivat Culture Action Europen laatiman vetoomuksen, joka vastusti leikkauksia, ja parlamentti asettui puolustamaan rahoitusta. Neuvosto ja parlamentti saavuttivat sovun EU-budjetista 2027 juuri tämän pääkirjoituksen laatimisen hetkellä 11.11., mutta tietoa Luova Eurooppa -ohjelman kohtalosta ei vielä ollut löydettävissä.
Entä Suomen linja
Tällä hetkellä käydään kiivaasti neuvotteluja EU:n vuosien 2028–2034 rahoituskehyksestä. EU-puheenjohtajamaa Irlannin neuvotteluehdotuksessa lokakuussa esitettiin komission ehdotukseen verrattuna 30% alhaisempaa määrärahaa kulttuurin, median ja kansalaisyhteiskunnan uudelle ohjelmalle AgoraEU:lle sekä 9,6% alhaisempaa määrärahaa Horisontti Euroopalle.
Pääministeri Petteri Orpon 7.10. eduskunnalle antamassa ilmoituksessa EU:n vuosien 2028–2034 rahoituskehysneuvotteluista korostuu Suomen niukka linja EU-budjetin kasvattamiseen. Ilmoituksen mukaan ”Rahoitusta pitää suunnata vahvemmin puolustukseen, turvallisuuteen ja kilpailukykyyn”. Lisäksi ”Samalla tarvitsemme panostuksia kasvuun ja kilpailukykyyn eli tutkimukseen, innovaatioihin ja uusiin teknologioihin.” Vapaan kulttuurin, median tai kansalaisyhteiskunnan merkitystä demokratialle ei ilmoituksesta löydy. (Ps. Petteri: tätä saa vapaasti käyttää).
Kulttuuri häviää puolustukselle, turvallisuudelle sekä kilpailukyvylle sen sijaan, että se nähtäisiin osana niitä: kokonaisturvallisuuden ja demokratian keskeisenä elementtinä tai kasvun lähteenä. Nähtävästi Unkarin ja Ukrainan esimerkeistä ei olla riittävästi opittu.
EU tarvitsee politiikkanörttinsä
EU:ta on helppo kritisoida ja siihen on jollain lailla suotavaa suhtautua nihkeästi. Politiikkanörtit tuntuvat seuraavaan huomattavasti enemmän USA:n kuin EU:n politiikkaa, mikä heijastuu myös median valintoihin. Pienen maan ripustautuminen suurvaltojen kylkeen on hetkittäin surullista, toisinaan raivostuttavaa. Mutta sitä suuremmalla syyllä EU tarvitsee puolustajia.
EU on monessa mielessä valtavan onnistunut projekti. Erityisesti nuoret eri puolelta maailmaa haluavat asua ja rakentaa tulevaisuuttaan EU-alueella. Pitkäjänteinen työ ilmastonmuutoksen torjumiseksi edistyy – esimerkiksi päästökauppa tuottaa tuloksia. Toisin kuin Suomessa, mikään uusi asetus tai direktiivi ei etene EU:ssa ilman systemaattista vaikuttavuusarviointia, josta komissio vastaa.
Samalla Eurooppa tarvitsee kipeästi uutta asentoa – ulkopolitiikan suhteen on suorastaan tuskallista seurata johtajuuskriisiä.
Euroopan unionia rakennettiin ajatukselle, että taloudellinen keskinäisriippuvuus turvaa rauhan. Nykyinen maailmanpoliittinen tilanne osoittaa, ettei talous, ja ”transaktionaaliset diilit” yksin riitä. Eurooppa tarvitsee myös luottamusta, yhteisiä arvoja, demokratiaa ja kykyä ymmärtää erilaisuutta. Näitä ei rakenneta vain markkinoilla tai investoinneilla puolustukseen, vaan myös kulttuurin, tieteen ja kansalaisyhteiskunnan avulla.
Kulttuurin aseman vahvistaminen ei ole EU-politiikan marginaalinen kysymys. Se on kysymys siitä, millaista Eurooppaa rakennamme.
Hanna Lämsä, pääsihteeri
Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituutit ry
Tilaa SKTI:n uutiskirje täältä
Lähteitä
Cultural advocacy matters: A window into EU cultural policy in Brussels
EU:n budjetista syntyi sopu (11.11.2026)
200+ cultural organisations oppose proposed cuts to Creative Europe (6.10.2026)