Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituutit ry:n eräs tehtävä on instituuttien välisen yhteistyön lisääminen. Sitä SKTI toteuttaa muun muassa koordinoimalla verkostoyhteistyönä projekteja ja tapahtumia. Tiedeinstituuttien sekä tieteellistä toimintaa harjoittavien kulttuuri-instituuttien osalta yksi merkittävä SKTI:n toimintamuoto on tieteen perustalta tapahtuvan yhteiskuntapoliittisen keskustelun mahdollistaminen juuri verkostoyhteistyön avulla. Tätä toimintamuotoa kutsutaan tiedevälittämiseksi.
Tehokas ja laadukas päätöksenteko ja lakivalmistelu ottaa huomioon tutkitun tiedon jo varhaisessa politiikkasyklin vaiheessa. Tutkittua tietoa on paitsi enemmän, se on myös aiempaa helpommin saatavilla. Siksi oleellisessa asemassa onkin luottamus tutkijoiden ja päätöksentekijöiden kesken. Jos luottamus puuttuu, mitä jää enää jäljelle?
Tietopohjaisen politiikan edistämisen nimissä tutkijoilta odotetaan yhteiskunnallista vuorovaikuttamista ja aktiivista viestimistä. Se ei aina kuitenkaan riitä. Populistiset liikkeet ja autoritääriset johtajat ovat hyötyneet tiedekritiikin noususta. Tutkimusten joukosta voi poimia argumenttiensa tueksi omaan maailmankuvaansa sopivia kirjoituksia. Tutkimuslähtöisen tiedeviestinnän rinnalle tarvitaankin yhä useammin tiedevälittämistä, missä myös Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituutit ry on ottanut näkyvän roolin. Tästä esimerkkinä on vaikkapa Beyond Populism -verkkoluento- ja keskustelusarja.
Tiedevälittämisen, knowledge brokering, tehtävä on toimia sillanrakentajana päätöksentekijöiden ja tutkijoiden välillä. Tiedevälittäjä auttaa toisaalta päättäjiä määrittelemään tietotarpeet ja muotoilemaan tutkijoille esitettävät kysymykset sekä toisaalta tuntemaan hallinnollisia prosesseja ja rakenteita sekä tunnistamaan vaikuttamiselle sopivat paikat.
Tiedevälittäminen voi tarkoittaa myös tutkijoiden ja päätöksentekijöiden välisen vuorovaikutuksen fasilitoimista ja varmistaa tieteen ja päätöksenteon välisen vuorovaikutuksen onnistumisen.
Tutkimuksen tekijät tutuiksi
Miten Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituutit asemoituvat tiedevälittäjinä? Instituuttien tutkimustoiminnan tulokset syntyvät muun muassa siitä, että instituutit oman tutkimustoimintansa ohella tarjoavat suomalaisille tutkijoille tutkimukseen liittyviä palveluita, kuten rahoitusta ja asiantuntija-apua tai vaikkapa residenssiasuntoja ja verkostoja paikallisiin tiedeyhteisöihin.
Eräs instituuttiverkoston päätehtävistä on tuoda esiin tutkimuksen ja tieteen monimuotoisuutta. Tieteeltä vaaditaan yhteiskunnallista vaikuttavuutta, jolloin tutkimustyöstä on myös viestittävä aiempaa enemmän ja avoimemmin. Samalla muuttuva mediaympäristö, perinteisen asiantuntijuuden murros ja tieteen vapauden rajoitukset haastavat tieteellisen tiedon leviämistä.
Tähän Suomen tiede- ja kulttuuri-instituutit tarttuivat vuoden 2021 alusta alkaen pureutumalla tutkijan ja instituuttien rooliin tutkimustiedon tuottajina populismin aikakaudella järjestämällä Beyond Populism -verkkoluento- ja keskustelusarjan. Sarja vastasi osaltaan kysymykseen, miltä näyttää tutkitun tiedon tila vuonna 2021 – aikana, jolloin tieteen, median ja politiikan rajat hämärtyvät ja erilaiset vastakkainasettelut kärjistyvät ja millä tavoin tiede ja tutkimus auttavat näkemään populistisen retoriikan taakse, yli ja läpi.
Poliitikoille poliittisten merkitysten hallinta on työtä, joten on perusteltua jatkaa tiedeyhteisön pyrkimyksiä populismin olemuksen avaamiseksi tutkimalla alan asiantuntijoiden ajatuksia, käsityksiä, kokemuksia ja tarinoita populismista. Tiedeyhteisön populismikeskustelussa populismi määritellään useimmiten 1) ideologiaksi, 2) retoriikaksi tai tyyliksi tai 3) politiikan siirtymiseksi mediaan.
Instituutit itse ovat avanneet tutkimustaan monin tavoin ja tuovat sitä lähemmäs suurta yleisöä. Esimerkiksi Lähi-itä NYT on Suomen Lähi-idän instituutin blogi, jossa reagoidaan nopeasti Lähi-idässä tapahtuviin muutoksiin. Suomen Japanin-instituutti taas pureutuu seminaareissaan ikääntyvään yhteiskuntaan ja tasa-arvoon Suomessa ja Japanissa. Omalta osaltaan ne tekevät tiedettä ymmärrettäväksi ja näkyväksi ja tieteentekijöitä tutuiksi. Monet tutkijat myös kokevat vuorovaikutuksen palkitsevaksi ja hyödyttävän tutkimustyötään.
Samasta asiasta on kyse esimerkiksi 4.10. Tiedekulmassa Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituutit ry:n, Suomen Rooman-instituutin, Suomen Ateenan-instituutin sekä Suomen Lähi-idän instituutin järjestämässä Huippua halvalla -seminaarissa, jossa sukelletaan humanistiseen tutkimukseen Suomen voimavarana.
Luottamus vaatii yhteistyötä
Tiedevälittämisen, tutkimuksen ja siihen pohjautuvan yhteiskunnallisen keskustelun mahdollistaminen on kaikkien etu. Jotta maailma voi kehittyä kulttuurisesti, sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti, tarvitaan vapautta tuottaa tutkimukseen pohjautuvaa tietoa ja luottamusta tutkijoiden ja poliittisten päättäjien välillä.
Tarvetta tiedevälittämisen tavoitteille on olemassa. Sen eteen tehdään töitä paitsi tiede- ja tutkimusorganisaatioissa, myös EU:n moninkeskisen yhteistyön voimin. Lokakuussa 2020 annettiin Bonnin julistus tieteellisen tutkimuksen vapaudesta (Bonn Declaration on Freedom of Scientific Research). Kaikki Euroopan unionin 27 jäsenmaata sekä tutkimuksesta ja innovoinnista vastaava komissaari allekirjoittivat julistuksen. Julistuksen lähtökohtana on, että tieteellisen tutkimuksen vapaus kuuluu yleismaailmallisiin oikeuksiin.
Tiedevälittäminen tukee ja vahvistaa päätöksentekijöiden ja tutkijoiden välistä yhteistyötä. On tärkeää, että sitä tapahtuu, sillä tulevaisuudessa tiede- ja tutkimusorganisaatiot tulevat työskentelemään entistä kapeammin resurssein. Suurin onnistuminen tässä vaiheessa tiedevälittäjän näkökulmasta on olla rikkomatta saavutettua luottamusta. Yleinen lainalaisuus ylimalkaan kaikissa suhteissa kuuluu: mitä korkeampi luottamuksen taso on, sitä enemmän sen rakentaminen vaatii aikaa.
Uula Neitola
kirjoittaja on Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituuttien viestinnän asiantuntija, joka pitää asemastaan tiedevälittämisen etuvartiossa
Lisää tietoa tiedevälittämisestä:
Eeva Hellström: Knowledge brokerage for complex phenomena
Tietojohtaminen ry: Tieteen ja päätöksenteon välillä tarvitaan tiedevälittäjiä