Keväällä 2020 koronakriisi vauhditti instituutteja pohtimaan, minkälaisia ovat kansainvälisen yhteistyön uudenlaiset toimintamuodot ja -tavat, kun ilmastonmuutos ja sen seurauksena syntyvät globaalit pakkotilanteet haastavat totuttuja toimintatapoja.
Jakaakseen hyviä käytänteitä ja motivoidakseen instituutteja sitoutumaan toimintatapojen muutokseen, Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituutit ry perusti verkoston sisäisen ekologisen liikkuvuuden ja residenssitoiminnan työryhmän. Työryhmä koostuu eri instituuttien henkilökunnan jäsenistä. Liikkuvuuden lisäksi työryhmä tarkastelee instituuttien toimintatapoja myös laajemmassa perspektiivissä. Miten instituutit voivat huomioida ekologisuuden kaikessa toiminnassaan ja pienentää toimintansa hiilijalanjälkeä? Mitä rakenteellisia muutoksia toiminnassa tulee tehdä, jotta toimintaedellytykset voidaan varmistaa muuttuvassa maailmassa?
Ensimmäisenä toimenpiteenään ekologisen liikkuvuuden työryhmä kartoitti instituuttien ekokäytänteitä ja haastoi instituutteja sitoutumaan ilmastoystävällisempään toimintaan ekoteko-haasteen kautta. Haaste osoitti, että kulttuuri- ja tiedeinstituutit ovat vuoden 2020 loppuun mennessä ottaneet käyttöönsä yhteensä 208 ekologiseen toimintaan tähtäävää käytäntöä.
Esimerkkejä instituuttien ekokäytänteistä:
– Ruokahävikin minimointi (15)
– Painotuotteiden määrän minimointi (14 instituuttia)
– Paikallisten palvelutuottajien suosiminen (13 instituuttia)
– Henkilökunnan työmatkat julkisilla/polkupyörällä/jalkaisin aina kun mahdollista (12 instituuttia)
– Vegaani-/kasvisruuan tarjoaminen tilaisuuksissa (10 instituuttia)
– Oman henkilöstön kannustaminen maata pitkin matkustamiseen (7 instituuttia)
– Huomion kiinnittäminen yhteistyökumppaneiden ja alihankkijoiden ympäristöarvoihin (5 instituuttia)
Ekologisen liikkuvuuden työryhmän vuonna 2020 tekemän työn jatkeena Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituutit ry työstää seuraavaksi kulttuuri- ja tiedeinstituuttiverkoston yhteisen eko-ohjeistuksen.
Liikkuvuus ja residenssitoiminta ovat vuosikymmenien ajan olleet Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituuttien toiminnan ytimessä. Kiihtyvä ilmastokriisi pakottaa kuitenkin instituutteja miettimään liikkuvuutta uudella tavalla ja muuttamaan toimintatapojaan ekologisempaan suuntaan. Koronapandemia on antanut esimakua siitä, missä mittakaavassa toimintaa joudutaan sopeuttamaan, kun globaali poikkeustila rajoittaa kansainvälisesti työskentelevien taiteilijoiden ja muiden kulttuurin ja tieteen ammattilaisten toimintamahdollisuuksia.
Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituutit jakavat aktiivisesti keskenään tietoa ja kokemuksia erilaisista digitaalisista hankkeista ja toimintatavoista. Verkosto kehittää toimintaansa jatkuvassa dialogissa myös verkoston ulkopuolisten yhteistyökumppanien kanssa.