Suomen Ateenan-instituutin tutkimusprojektit ovat perustamisesta 1984 asti olleet sidoksissa arkeologisiin kenttätöihin. Tiedeinstituuttina Suomen Ateenan-instituutti luokitellaan Kreikassa arkeologiseksi kouluksi ja sillä siten on oikeus suorittaa arkeologisia kenttätöitä. Ensimmäinen oma kaivausprojekti aloitettiin vuonna 1999. Instituutin tutkimustoimintaan kuuluu kuitenkin myös paljon muuta.
Teksti: Uula Neitola
Suomen Ateenan-instituutin tieteellinen toiminta kattaa Kreikkaan liittyvän tutkimuksen esihistoriasta nykypäivään. Kreikassa toimivan tieteellisen instituutin perustoimintaan kuuluvat arkeologiset kenttätyöprojektit. Kullakin instituutilla on oikeus yhteensä kuuteen arkeologiseen projektiin Kreikasta. Näistä korkeintaan kolme voi olla omia projekteja, muutoin niiden on oltava yhteistyöprojekteja kreikkalaisen arkeologisen hallinnon paikallisyksiköiden, eli eforioiden kanssa.
Instituutin johtajan Petra Pakkasen mukaan arkeologiset tutkimushankkeet ovat vaativia taloudellisten ja henkilöresurssien kannalta. Arkeologia on kallista, eikä instituutilla ole mahdollisuutta valtionavun puitteissa rahoittaa näitä hankkeita. Ne rahoitetaan pääosin ulkopuolisen rahoituksen turvin, esimerkiksi apurahoista.
”Tärkein rahoittaja instituutille on jo vuosia ollut tukidelegaatio, joka koostuu yksityisistä, instituutin toiminnasta ja etenkin arkeologisista hankkeista kiinnostuneista rahoittajista. Ilman heidän tukeaan kaivauksia ei voitaisi tehdä. Pysyvyyttä tämä rahoitusmalli ei takaa, mutta instituutti tekee jatkuvasti työtä ulkopuolisen rahoituksen turvaamisen eteen”, Pakkanen kertoo.
Pakkasen mukaan jokaisessa kaivaushankkeessa on suuri joukko yhteistyökumppaneita, ja useimmiten työryhmä on varsin laajasti kansainvälinen. Jokaiseen projektiin osallistuu erikoisasiantuntijoita useasta eri maasta. Kenttätyössä kuten myös materiaalin tutkimusvaiheessa tarvitaan esimerkiksi zoo- ja bioarkeologeja, geofysiikkaan erikoistuneita tutkijoita, mittausspesialisteja, arkkitehtuurin osaajia, konservaattoreita.
Merentakaista yhteistyötä
Suomen Ateenan-instituutilla on neljä varsinaista käynnissä olevaa arkeologista kenttätyöprojektia sekä kehittämishanke, jossa käytetään muun muassa 3D-mallinnusta arkeologisesti todennetun antiikin arkkitehtuurin tutkimisessa.. Vuonna 2019 instituutti aloitti Lounais-Kreikassa uuden Thesprotia Expedition -hankkeen jatkoprojektin, jonka kohteena on miltei täysin tuntematon Photiken roomalainen kolonia ja myöhäisempi piispainistuin. Photiken projekti järjestetään yhteistyössä Thesprotian arkeologisen eforian kanssa, hankkeen johtajina toimivat Björn Forsén ja Ioannis Chouliaras.
Merimatkan päässä Kreetalla puolestaan toteutetaan Rethymnon Hilly Countryside Archaeological Project, joka on monitieteellinen, Suomen Ateenan-instituutin ja Roomassa toimivan Consiglio Nazionale delle Ricerchen vuonna 2019 aloitettu viisivuotinen yhteishanke. Projektin johtajina toimivat Forsénin lisäksi Anna Lucia d’Agata. Tarkoituksena on tutkia noin 40 neliökilometrin suuruista aluetta Rethymnonin lounaispuolella. Alueesta kartoitetaan myös kaikki olemassa olevat kirjalliset lähteet.
Meletaia Archaeological Programme on yhteistyöprojekti keskisessä Kreikassa sijaitsevan Lamian arkeologisen eforian kanssa Thessaliassa antiikin aikana hyvin tunnetun, mutta arkeologisesti aiemmin lähes täysin tutkimattoman kaupungin arkeologiseksi kartoittamiseksi. Meletaiassa tutkitaan taloudellisesti merkittävän alueen urbanisaatiota arkaaiselta kaudelta ainakin varhaiselle roomalaiskaudelle kokonaisen kaupungin ja sitä ympäröivän maaseudun kautta. Lisäksi instituutilla on Salamiin saaren Ambelakiassa Jari Pakkasen johtama arkeologinen yhteistyöprojekti.
”Arkeologiset kenttätyöprojektit ovat etenkin kesäkausien keskeisintä toimintaa. Vuodenkierron kannalta juuri kesällä siksikin, että tuolloin opiskelijat ja yliopistohenkilökunta ovat ’vapaita’. Kenttätöissähän myös opetetaan eli koulutetaan uutta klassisen arkeologian sukupolvea, eivätkä opiskelijat ilman niitä saisi tarvittavaa kenttäkokemusta”, Petra Pakkanen toteaa.
Materiaalin ja datan analysointi puolestaan jatkuu kautta vuoden. Tuolloin rahoitus- ja työtilanteiden mukaan projekteissa mukana olleet tutkijat tekevät työtään, jonka tarkoitus on lopulta johtaa kattaviin kansainvälisiin kaivausjulkaisuihin.
Nahka oli antiikin muovia
Arkeologisten tutkimusten lisäksi Suomen Ateenan-instituutissa on meneillään myös antiikin Kreikan nahanvalmistukseen sekä filhellenismiin eli historialliseen kreikkalaismielisyyteen liittyvät tutkimushankkeet. Nahka-hanketta johtava Petra Pakkanen kertoo, että hanke nivoo yhteen monia antiikintutkimuksen osa-alueita. Nahanvalmistusta ja nahkaa itseään koskevaa materiaalia on hyvin runsaasti antiikin lähteissä.
Nahasta on tulossa paitsi kirja myös nahanparkitsemismetodeja esittelevä demonstraatio ja dokumenttielokuva. Idea siihen sai alkunsa vierailusta marokkolaisessa parkitsemossa.
”Kokemus oli monella tavalla multisensorinen. Se sai minut kysymään, mistä oikein on kysymys, eli miksi kukaan ei ole koskaan puhunut antiikin Kreikan nahanvalmistuksesta, koska juuri näinhän sitä on takuulla tehty vuosituhansia. Nahkahan on ikään kuin antiikin muovi, jota tarvittiin moneen. Kreikan antiikin tutkimuksessa tuotantoprosesseja, esimerkiksi keramiikkaa ja metallin valmistusta on tutkittu laajalti, mutta sellainen epähieno prosessi kuin nahan parkitseminen ei ole kuulunut tutkimusperinteeseen”, Pakkanen pohtii.
Filosofian tohtori Pakkasen erityisaloihin kuuluvat kreikkalaisen antiikin uskonto ja filhellenismi. Instituutin Filhellenismi-hanke on nyt loppusuoralla. Vuonna 2021 Kreikan 200-vuotisjuhlaa laajasti huomioinut itsenäisyyden juhlavuosi toi teeman esille Kreikassa hyvin mittavasti. Juhlavuotta esiteltiin runsaasti niin laajalle yleisölle suurissa näyttelyissä kuin akateemiselle yleisölle konferensseissa, workshopeissa ja luentosarjoissa.
”Instituutti pyrki tuomaan keskusteluun näkökulman, jota on tutkimuksellisesti kartoitettu yllättävän vähän, eli filhellenismin pohjoismaisessa, slaavilaisessa ja Baltian maiden kulttuuripiireissä”, Pakkanen kertoo.
Uusi julkaisusarja tuo tutkimuksen esiin
Suomen Ateenan-instituutissa korona-aika toi paljon muutoksia toimintaan, kuten muissakin Ateenassa toimivissa arkeologisissa instituuteissa. Jälkikäteen katsottuna toiminnan tavoitettavuus parani digitaalisuuden myötä. Pakkanen uskoo uuden tilanteen velvoittavan instituuttia uudistumaan kunniottaen myös aiemmin luotuja perusrakenteita.
Instituutille on perusteilla elektronisia julkaisuja avoimesti julkaiseva julkaisusarja Grifos, jossa tullaan julkaisemaan instituutin toimialojen piiriin kuuluvia tutkimuksia ja raportinomaisia julkaisuja. Tavoitteena on helposti lähestyttävä julkaisukanava, joka lisää instituutin tutkimuksen saatavuutta ja näkyvyyttä suurelle yleisölle. Ensimmäisessä volyymissa julkaistaan juuri aiemmin tuntematon filhellenistinen ruotsinkielinen teksti, sen kommentaari ja käännös.
Kesällä 2021 pidettiin väliaikaisen koronarajoitusten löyhentymiseen ajoittunut antiikin komediaa käsittelevä tilaisuus, johon kuului Aristofaneen Ritarit -näytelmän resitaatio ja performanssi. Petra Pakkanen iloitsee, että yleisö jopa tanssi, ja kysymyksiä näyttelijä Gary Pilaille riitti.
”Tällaisista tuli erityisen unohtumattomia ehkäpä juuri siksi, että korona-aika vei meidät kaipaamaan normaaliutta, jonka olimme jo käytännössä unohtaneet”, Pakkanen kertoo.
