Ministeri Jaakko Numminen kuoli Helsingissä 93 vuoden iässä 19. syyskuuta 2022. Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituuttien vahva taustavaikuttaja oli Euroopan idean ihailija.
Vaasassa syntynyt Numminen oli avainasemassa useiden Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituuttien taustaorganisaatioiden perustamisessa ja instituuttiverkoston laajentamisessa.
Virkamiehenä ja ministerinä Numminen oli hahmottelemassa ja suunnittelemassa koulutus- ja kulttuuripolitiikan suurta muutosta, joka muokkasi Suomea 1960-luvulta lukien. Opetusministeriön kansliapäällikkönä Numminen toimi vuosina 1973–1994 ja opetusministerinä virkamieshallituksessa vuonna 1970. Nummisen intohimo kohdistui kuitenkin eurooppalaiseen moninaisuuteen.
Numminen oli nuoresta alkaen Euroopan idean ihailija ja eurooppalaisen kanssakäymisen kannattaja. Siihen hänet innosti lukuisat kokousmatkat Euroopan eri maihin sekä niiltä hankitut kontaktit ja kirjallisuus. Suomen aktiivinen kulttuuripolitiikka Euroopan suuntaan eteni Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin kolmannessa korissa, jossa opetusministeriö oli kiinteästi mukana. Numminen johti Suomen valtuuskuntaa sekä Budapestin kulttuurikonferenssissa vuonna 1985 että Krakovassa ja Maltalla pidetyissä maailmanperintösymposiumeissa.
Muistelmissaan Numminen kuvaa Eurooppaa ”moninaisuudeksi, jolla on mosaiikin erikokoiset osat ja kirjavat värit, mutta myös mosaiikin kestävyys”.
Eurooppa-myönteisyys konkretisoitui 1980- ja 1990-luvun taitteessa opetusministeriön vahvaan ohjaamiseen kohti Suomen kansainvälistymiskehitystä kulttuurin, tieteen ja koulutuksen saralla ja raivasi samalla tietä ajatukselle kulttuuri- ja tiedeinstituuttiverkoston laajentamisesta.
Opetusministeriön kansainvälisten asiain osasto hoiti itsenäisesti ministeriön ulkomaiset suhteet, mutta Numminen halusi olla mukana instituuttiverkoston kehittämisessä, sillä hän painotti instituuttien kulttuuripoliittista merkitystä Suomen kannalta. Suomelle se mahdollisti myös kahdenvälisen kulttuurivaihdon seuraamisen.
Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituutteja oli Nummisen tullessa kansliapäälliköksi yksi, ja virasta lähtiessään jo kahdeksan. Erityisen innokkaasti Numminen ajoi instituuttien perustamista Saksaan sekä Venäjälle paitsi lehtikirjoittelussaan myös perustavanlaatuisella taustatyöllä.
Presidentti Mauno Koiviston lähtiessä syksyllä 1989 vierailulle Saksaan Numminen toimitti presidentin kanslialle muistion, jossa hän arveli saksalaisten ja Saksassa asuvien suomalaistenkin antavan arvoa, jos kulttuuri-instituutin perustaminen otettaisiin vierailun aikana esille.
Numminen julkaisi Helsingin Sanomissa 14.9.1991 puheenvuoron “Pietariin Suomi-instituutti”. Kirjoitus johti nopeasti laajapohjaisen Pietari-säätiön perustamiseen ja Suomen Pietarin instituutin syntyyn jo seuraavana vuonna. Pietarin instituutista hän on kertonut kirjassaan Kirkko keskellä yhteiskuntaa (2015).
Numminen oli pääministeri Esko Ahon mukana avaamassa Berliinin ja Lontoon instituutteja ja omalla puheellaan vihkimässä Kööpenhaminan instituuttia. Numminen vieraili Suomen New Yorkin kulttuuri-instituutissa sen perustamisvaiheessa 1990 ja kuului sittemmin neljännesvuosisadan sen kunniapuheenjohtajistoon.
Lisäksi Numminen oli mukana opetusministeriön edustajana perustamassa Suomen Ateenan-instituutin säätiötä ja ajoi aktiivisesti Suomen Ranskan instituutin, Suomen Madridin-instituutin ja Suomen Lähi-idän instituutin perustamista.
Periksiantamattomuus instituuttien hyväksi kuvaa Nummisen laaja-alaista sivistystä ja arvonantoa monipuoliselle kansainväliselle koulutus-, tiede- ja kulttuuripoliittiselle työlle.
Numminen kirjoitti ylioppilaaksi Vaasan lyseosta ja opiskeli Helsingin yliopistossa historiaa 1950-luvulla. Virkauransa hän aloitti valtakunnansuunnittelutoimistossa ja julkaisi Suomen kulttuurihallinnon kehittäminen -kirjan vuonna 1964.
Numminen kehitti määrätietoisesti ministeriön toimialaa sekä suomalaista sivistyspolitiikkaa kaikilla hallinnon aloilla peruskoulu-uudistuksesta ja koululainsäädännöstä korkeakoulu- ja tiedepolitiikkaan sekä yliopistolaitoksen laajentumiseen koko Suomeen.
Numminen oli aktiivinen yhteiskunnallinen keskustelija ja kirjoittaja. Hän kirjoitti nuorisoseuraliikkeen historian sekä lukuisia muita teoksia ja artikkeleita. Kaksiosainen muistelmateos Sivistys-Suomen synty (2020) kertoo myös Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituuttien taustavoimien ja laajentumisen tarinan, jota ei olisi olemassa ilman Nummisen visionääristä ja perustavanlaatuista työtä.
Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituutit muistavat Jaakko Nummisen elämäntyötä ja toiminnallaan osoittavat, kuinka vireä kansalaisyhteiskunta ja vahvat kansalliset ja kansainväliset sivistysinstituutiot ovat luoneet pohjan hyvinvoinnillemme.
teksti: Uula Neitola