Kulttuuri-instituutit ovat selviytyneet korona-ajasta pääsääntöisesti hyvin.
Opetus- ja kulttuuriministeriön vuoden 2021 alussa teettämän taiteen, kulttuurin ja luovien alojen toimijoille suunnatun koronakyselyn mukaan pandemiatilanne on vaikuttanut monin tavoin Suomen kulttuuri-instituuttien toimintaan ja arkeen. Vaikutusten arvioidaan jatkuvan vielä vuoden 2021 aikana. OKM:n kulttuurikentälle suunnattuun koronakyselyyn vastasi Suomen kolmestatoista kulttuuri-instituutista kaksitoista instituuttia.
Kulttuuri-instituuttien työn ytimessä ovat kansainvälinen liikkuvuus, tapahtumien järjestäminen ja ihmisten väliset kohtaamiset. Kokoontumiskiellot ja matkustusrajoitukset ovatkin siten pakottaneet kehittämään uusia toimintamuotoja.
”Toiminnan siirtyminen verkkoon, sekä kulttuuri- ja tiedeinstituuttiverkoston tehostunut yhteistyö on tuonut mukanaan uusia ketteriä toimintatapoja, joista osa jää varmasti myös pandemian jälkeisenä aikana osaksi jatkuvaa toimintaa”, eräässä vastauksessa todettiin.
Suurin vaikutus vastaajien mukaan koronapandemialla on ollut instituuttien fyysisissä tiloissa tapahtuvaan toimintaan. Instituuteista kaikki kertoivat, että fyysisiä tiloja on jouduttu sulkemaan pandemian vuoksi, mutta samaan aikaan koettiin, että kriisi on pakottanut instituutteja miettimään toimintaa uudella tavalla ja luonut mahdollisuuden toiminnan nopeaan kehittämiseen ja uudistamiseen. Digitaalisuus on pysyvästi muuttanut toimintaa.
Irtisanomisilta vältyttiin
Kulttuuri-instituuttien vastauksista ilmeni, että koronapandemia on luonut yhä epävarmemman ja monimutkaisemman kansainvälisen toimintaympäristön instituuteille. Nopeat muutokset ja ennakoimattomuus hankaloittavat instituuttien toimintaa. Kuitenkin monessa vastauksessa tuotiin esiin, että verkkopohjainen toiminta on tuonut mukanaan uuden ja laajemman kansainvälisen yleisön sekä uusia yhteistyökumppaneita. Toiminnan saavutettavuus on digitaalisuuden myötä parantunut.
Instituuttien henkilökunta työskentelee eri maissa, eri aikavyöhykkeillä ja varsinkin nyt korona-aikana osin hyvin hankalissa olosuhteissa. Etätöihin siirtyminen ja tilanteeseen sopeutuminen sujuivatkin pandemian alkuvaiheessa nopeasti ja mutkattomasti. Pandemia on silti merkittävällä tavalla kuormittanut instituuttien henkilökuntaa henkisesti ja fyysisesti. Kansainvälinen toimintaympäristö on tavanomaista haastavampi ja etätyö uuvuttaa. Toiminta on epävarmaa, ja kaikkeen pitää olla vaihtoehtoisia suunnitelmia.
Kyselyn mukaan matkustusrajoitukset ja pandemian jälkeen kallistuva lentoliikenne on pidempiaikainen uhka instituuttien toiminnalle. Matkustamisesta aiheutuva hiilijalanjälki on myös haasteena, kun instituutit pyrkivät ekologisempaan liikkuvuuteen. Siitä huolimatta useampi vastaaja tuo esiin, että Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituuttien keskinäinen yhteistyö on korona-aikana tiivistynyt merkittävällä tavalla.
”Nykytilanne on vaikuttanut laajemmin muutostyössä sen eteen, miten ilmastokriisiin voidaan vastata ja jatkossa edistää kestävää ja mahdollisimman päästötöntä kansainvälistä kulttuuriyhteistyötä, jossa toiminta ja ohjelmasuunnittelu on entistä pitkäjänteisempää, syvempää ja laadukkaampaa”, eräässä vastauksessa pohditaan.
Instituuttiverkosto itsessään nähtiin tärkeänä voimavarana ja tukena, ja uusia sisäisiä yhteistyömuotoja halutaan tuoda osaksi instituuttien työtä myös pandemian jälkeen. Vastauksissa nostettiin esiin Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituutit ry:n (SKTI) keskeinen rooli, varsinkin koronapandemian aikana.
Useampi vastaaja toi esiin myös taiteen ja kulttuurin vaikuttavuuden yhteiskunnan ylläpitäjänä ja uudelleenrakentajana globaalin kriisin aikana. Kulttuuri nähtiin vastavoimana kansallisvaltioiden sisäänpäin kääntymiselle ja kansainvälisen yhteistyön vähenemiselle. Kulttuuri-instituuttien näkemyksen mukaan suomalaisen taiteen, kulttuurin ja tieteen kansainvälisen näkyvyyden ja yhteistyöverkostojen turvaaminen on pandemian aikana ja sen jälkeen erityisen tärkeää.
Pandemiasta oppeja kulttuurialan kehittämiseen
Kyselyn vastauksissa todettiin, että Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituuteilla on erityinen asema ja mahdollisuudet turvata kansainvälisen yhteistyön jatkuvuus pitkäaikaisten verkostojen, hankkeiden ja pysyvän paikallisen läsnäolon kautta. Jatkossakin tarvitaan paitsi kansainvälisesti toimivia taiteilijoita, myös instituutteja ja muita välittäjäportaan toimijoita, joilla on toimivat paikalliset verkostot ja asiantuntijuus sekä toimialasta että toimintaympäristöstä.
Digitaaliset ratkaisut eivät luonnollisestikaan pysty koskaan täysin korvaamaan fyysisiä esiintymisiä ja kohtaamisia ja laadukas digitalinen ohjelmatarjonta edellyttää toisaalta myös taloudellisia resursseja. Vaikka pienet instituutit ovat tältä osin riippuvaisia ulkopuolisista palveluista ja yhteistyökumppaneiden tarjoamista digitaalisista ratkaisuista ja teknisestä tuesta, instituuteissa koettiin henkilökunnan osaamisen kehittyneen pandemian aikana.
Suurin osa vastaajista alleviivasi koko kulttuurialan eri toimijoiden sisäisen yhteistyön tärkeyden sekä poikkeus- että normaaliaikoina. Vastauksissa todettiin, että Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituutit ovat pystyneet vastaamaan pandemian tuomiin haasteisiin nopeasti ja tehokkaasti. Instituuttiverkoston kansainvälisestikin ainutlaatuinen rakenne on mahdollistanut notkeita muutoksia toimintaan. Esimerkiksi nostettiin Together Alone -ohjelmahaun kansainvälisille taideprojekteille, johon tuli yhteensä 437 hakemusta ympäri maailmaa.
Kyselyn vastauksissa todettiinkin, että maailman muutoksiin ja yllättäviin toimintaedellytysten muutoksiin on myös jatkossa voitava reagoida vauhdilla, mutta hallitusti. Tämä koskee yhtä lailla sekä rahoittajia että toiminnan toteuttajia. Mahdollisimman kevyt byrokratia ja toiminnan joustavuus ovat hyvän reaktionopeuden edellytyksiä.
”Mukaudumme ja opimme. Siksi pystymme toimimaan ja vastaamaan uusiin haasteisiin”, instituuteista kerrotaan.
Opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisee koko kulttuuri-alaa koskevan raportin maaliskuussa.