Harjoittelijahaut nuorille korkeakouluopiskelijoille ja vastavalmistuneille Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituutteihin ovat jälleen avautuneet. Haku Svenska kulturfondenin ja Opetushallituksen rahoittamiin ohjelmiin ovat auki 30.9. saakka.
teksti: Hanna Lämsä, toiminnanjohtaja
Samaan aikaan keväällä valitut harjoittelijat ovat juuri aloittaneet harjoittelunsa instituuteissa. Heidän odotuksistaan ja kokemuksistaan voit lukea lisää uutiskirjeestä sekä instituuttien sosiaalisen median kanavista.
Svenska kulturfondenin rahoittama harjoitteluohjelma on suunnattu ruotsinkielisille tai heille, jotka opiskelevat ruotsiksi. Harjoitteluohjelmassa on nyt mukana myös kaksi uutta instituuttiverkoston jäsentä eli Hanasaaren suomalais-ruotsalainen kulttuurikeskus ja Suomen Länsi-Afrikan instituutti – Villa Karo. Eikun hakemaan tai vinkkaamaan hauista lähipiirisi opiskelijoille!
Järjestämme infosession ruotsiksi Svenska kulturfondenin harjoitteluohjelmasta kiinnostuneille torstaina 18.9. klo 16.00.
Kansainvälinen kokemus taide- ja kulttuurialalta tai humanistisilta aloilta on satsaus tulevaan
Taide- ja kulttuurialan, tai humanististen alojen, merkitystä ei kuulemma kannata perustella työpaikoilla tai niiden taloudellisella merkityksellä, koska vahvemmat argumentit ovat toiset. Aion silti tehdä niin, koska nähdäkseni kaikki lisävalaistus taiteen, kulttuurin ja humanististen alojen yhteiskunnalliseen arvoon ja merkitykseen liittyen on tarpeen.
Ensinnäkin, ala on työvoimavaltainen. Budjettiriihessä julkistettu, Elokuvasäätiön jakamiin tuotantotukiin suunnattu leikkaus tarkoittaisi Elokuvasäätiön arvion mukaan 200-300 henkilötyövuoden menetystä. Tämä vastaa paperitehtaan sulkemista. (Uusi juttu, Pihvi, 12.9.)
Työllisyydestä on puhuttava myös siksi, koska työmarkkinatilanne vaikuttaa myös koulutusjärjestelmään.
HS artikkelissa Koulutiellä on koulu tiellä todetaan, että huolimatta siitä, että elokuvien ja tv-sarjojen tekijöiden tai kuvataiteilijoiden työttömyys on korkea, alojen koulutuspaikat eivät ole vähentyneet.
Toisaalta, parhaillaan ollaan lakkauttamassa ainoaa ruotsinkielistä kulttuurituottajien koulutusta Suomessa. Ammattikorkeakoulu Arcadan päätös johtuu valtion asettamasta 1,4 miljoonan euron säästövaatimuksesta.
Juristeilla ja lääkäreillä tilanne on toinen. Liittojen edunvalvonnan tavoite on ollut pitää määrät maltillisina. “Mitä järkeä on kouluttaa ihmisiä kortistoon” – on heidän teesinsä.
Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen.
Aikanaan on väännetty esimerkiksi sairaanhoitajien koulutuspaikkojen määrästä. Nyt heistä on pula. Korjausrakentamisen kustannukset nousevat, kun restauroinnin ammattilaisia on niukasti. Tämä tekee kestämättömästä uudisrakentamisesta kustannusten kannalta järkevämmän vaihtoehdon.
Suomessa koulutusala määrittää tulevaa enemmän kuin muissa maissa – pallo on sekä oppilaitoksilla että työpaikoilla
Työelämä muuttuu osin nopeammin kuin koulutusjärjestelmä. Kuten kuuluukin. Kun näkymä työelämän tarpeista on kirkas, olemme jo myöhässä, mutta silloin on jälkiviisautta osoitella koulutusjärjestelmää. Esimerkiksi av-alan tilanne muuttui parissa vuodessa suoratoistopalveluiden käytön lisäännyttyä, mihin taas vaikutti korona. Audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin (AVMS) toimeenpano on auttamatta myöhässä. Direktiivin maksu- ja investointivelvoitteen mukaan ylikansallisten striimauspalveluiden tulisi rahoittaa myös suomalaisia sisältöjä.
Samuli Niinivuon haastattelema TEMin alivaltiosihteeri Elina Pylkkänen toteaa, että “Tarvetta koulutusten karsimiselle ei ehkä ilmenisi nykyisissä määrin, jos tutkinnot eivät rajoittaisi niin paljon liikkumista työmarkkinoilla.” (HS, 15.9.)
Pallo ei siis ole vain oppilaitoksilla, vaan myös työpaikoilla. Työelämällä on paremmat mahdollisuudet elää muutoksessa mukana esimerkiksi uudistamalla rekrytointiaan, päivittämällä käsitystään tarvittavasta osaamisesta sekä tukemalla työssä oppimista ja uudelleen kouluttautumista.
Suomessa myös esimerkiksi yritysten toimitusjohtajien koulutustausta on hyvinkin yhdenmukainen – pääasiassa kauppatieteiden maistereita tai diplomi-insinöörejä. Lisäksi Suomessa koulutusala määrittää tulevaa enemmän kuin muissa maissa. Myös johtajien kansainvälisessä kokemuksessa on toivomisen varaa.
Pylkkäsen mukaan yritykset hyötyisivät siitä, että työntekijöiden joukossa olisi väkeä eri tieteenaloilta: ”Innovaatiot, luovuus ja tuottavuus kumpuavat siitä, etteivät kaikki ajattele vain yhden tieteenalan ehdoin.” (HS, 15.9.)
Nuorten osaamisen vahvistaminen taiteesta, kulttuurista ja humanistisista aloista sekä kansainvälisyydestä on satsaus tulevaan. Näissä kasvutalkoissa olemme mielellämme mukana. Lämpimästi tervetuloa mukaan hakemaan kansainväliseen työharjoitteluun Suomen instituuttiin!
Viitteet:
HARJOITTELUHAUT:
EDUFI – harjoittelu:
https://instituutit.fi/edufi-haku-suomen-kulttuuri-ja-tiedeinstituuttien-ulkomaanharjoittelupaikkoihin-16-30-9/
SKF – harjoittelu:
https://instituutit.fi/sv/sugen-pa-internationell-erfarenhet-nu-har-du-chansen-att-soka-praktik-utomlands/
Niinivuo, Samuli: Koulutiellä on koulu tiellä (HS, 15.9.)
https://www.hs.fi/paivanlehti/15092025/art-2000011310404.html
Audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi (AVMS -direktiivi)
https://digital-strategy.ec.europa.eu/fi/policies/revision-avmsd
Saarinen, Merja: Suomen surkeat johtajat (HS, 8.9.)
https://www.hs.fi/talous/art-2000011421049.html
Saravirta, Pirta: Suomen suuryrityksiä johdetaan lähes identtisellä koulutuksella, asiantuntijoiden mielestä tässä kytee ongelma (HS, 26.8.)
https://www.hs.fi/talous/art-2000011396629.html
Siljamäki, Emmi: Nyt tuli karut luvut – avoimien työpaikkojen määrä väheni 38 prosenttia, selvitimme, mistä on kyse
https://yle.fi/a/74-20178422 (Yle, 20.8.)
Tilastokeskus: Työllisiä vähemmän ja työttömiä enemmän vuoden 2025 toisella vuosineljänneksellä vuoden takaiseen verrattuna (22.7.2025)
https://stat.fi/julkaisu/cm10evyxr6e1x07w0t3zpazho