Kymmenen instituutin kaksivuotinen yhteishanke pARTIr -Creating a Sustainable Roadmap for International Mobility on tullut onnistuneesti päätökseen. Mitä oikein tapahtui? Mikä muuttui? Nyt on aika vastata näihin.
pARTir oli instituuttiverkoston tähän mennessä laajin ja isoin hanke. Instituuteista hankkeessa olivat mukana FinnAgora – Suomen Unkarin instituutti, Suomen Benelux-instituutti, Suomen Britannian- ja Irlannin-instituutti, Suomen Japanin instituutti, Suomen Madridin-instituutti, Suomen New Yorkin kulttuuri-instituutti, Suomalais-norjalainen kulttuuri-instituutti FINNO, Suomen Ranskan instituutti, Suomen Saksan-instituutti ja Suomen Viron-instituutti. Hankkeen rahoitus (726 000€) saatiin Euroopan unionin elpymis- ja palautumisvälineestä. Kyseessä oli ns. NextGenerationEU -rahoitus.
Hankkeessa toteutettuihin taiteellisiin projekteihin voi tutustua sekä SKTI:n sivuilla että hankkeen loppuraportista.
Hankkeen organisointimalli tuki toimivaa työnjakoja ja yhteistyön tiivistymistä
Yhteishanketta koordinoi ensimmäistä kertaa SKTI, mikä todettiin hyväksi toimintamalliksi. Se mahdollisti työnjaon, jossa instituutit pystyivät pääosin keskittymään omien projektiensa suunnitteluun ja toteuttamiseen kohdemaissaan ja lähialueillaan. Projektit toteutettiin kolmikantamallissa taiteilijoiden, instituutin ja paikallisen yhteistyörganisaation kanssa. SKTI vastasi hankkeen koordinoinnista, johdosta, hallinnosta ja viestinnästä sekä sidosryhmäsuhteista ja vaikuttamistyöstä Suomessa. Hankkeen ydintoimijaryhmän muodostivat SKTI:n palkkaama projektipäällikkö sekä instituuttien ohjelmatoiminnasta vastaavat henkilöt.
Lukujen valossa hankkeelle asetetut tavoitteet saavutettiin kirkkaasti
Hankkeen tavoitteena oli vahvistaa Suomessa toimivien taiteen ja kulttuurin ammattilaisten kansainvälistä liikkuvuutta ja työskentelymahdollisuuksia ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävällä tavalla.
Hankkeessa toteutettiin yhteensä 38 projektia, jotka sisälsivät yhteensä yli 100 tapahtumaa. Projektit työllistivät suoraan yhteensä 276 taiteilijaa, sekä hankkeeseen palkatun henkilökunnan. Hankkeen kansainvälisinä yhteistyökumppaneina oli noin 38 ammattimaista tuotanto- ja esitysorganisaatiota eri kohdemaissa. Yleisöä tavoitettiin noin 116 000.
Rakenteellinen kehittäminen
Hankkeen rakenteelliset kehittämistoimenpiteet voidaan jakaa kolmeen osioon: taiteilijoiden kansainvälistymisen vahvistaminen, ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden kehittäminen sekä vaikuttavuuden seuranta.
Taiteilijoiden verkostoituminen ja mentorointi olivat erikseen määriteltyjä toimenpiteitä, joiden toteuttamiseen oli myös korvamerkitty rahaa. Toimien tarkoituksena oli varmistaa, että taiteilija saa tulevan kannalta olennaisia ammatillisia kontakteja ja että hänen kansainvälisyysosaamisensa vahvistuu.
Kestävyyden osalta hankkeessa kouluttauduttiin kestävyyskysymyksistä, muotoiltiin kestävyyskriteereitä toteutettaville projekteille sekä otettiin käyttöön kestävää tapahtumatuotantoa sekä vastuullista budjetointia tukevia työkaluja. Hankkeen keskeinen havainto oli, että kestävyyteen liittyvät toimet tulee ottaa huomioon jo projektien suunnitteluvaiheessa, ja erityisesti laadittaessa yhteistyösopimuksia kumppaniorganisaatioiden kanssa. Sekä ekologisen että sosiaalisen kestävyyden huomioiminen projektissa onnistuu parhaiten, jos yhteistyökumppanit jakavat sen merkityksen ja arvon, ja jos heillä on siihen myös riittävästi osaamista.
Sosiaalisen kestävyyden osalta hieno saavutus oli, että kaikki hankkeeseen osallistuneet instituutit viimeistelivät hankkeen tuella ja aikana oman tasa-arvo ja yhdenvertaisuussuunnitelmansa. Suunnitelmien toteutumista on tarkoitus seurata, ja tämä rakenne tukee tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden systemaattista edistämistä instituuttien ohjelmatoiminnassa myös jatkossa.
Hankkeen myötä instituuttiverkoston osallisuus ja näkyvyys kestävää kansainvälisyyttä koskevassa keskustelussa Suomessa vahvistui. Kiitämme hyvästä yhteistyöstä Kulttuuria kaikille -palvelua, Uudenmaanliiton Luoto -hanketta, Jazz-liittoa ja sen Elma.live -palvelua, sekä Tieteen ja toivon talo Puistokatu 4ää. Työ jatkukoon!
Todennettua vaikuttavuutta
Instituuttiverkoston vuonna 2024 valmistunutta vaikuttavuusarviointimallia pilotointiin hankkeessa. Kaikki hankkeeseen osallistuneet taiteilijat ja yhteistyökumppanit täyttivät kyselyt ja palautetta kerättiin myös yleisöiltä. Lisäksi instituutit täyttivät itsearvioinnin jokaisesta toteuttamastaan projektista. Arvioinnin tuloksiin voi tutustua loppuraportista.
Taiteilijoiden suunnalta saatu palaute oli positiivista. Hankkeen tarjoamien resurssien ansiosta oli mahdollista tehdä vaikuttavampaa yhteistyötä. Mentorointiin ja verkostoitumiseen panostaminen avasi uusia polkuja sekä taiteilijoille että instituuteille. Instituuteille mentoroinnin systemaattinen toteuttaminen oli uutta, ja siihen liittyviä käytäntöjä on tarkoitus jakaa, kokeilla ja kehittää edelleen. Hankkeen myötä instituuteilla oli mahdollisuus etsiä myös uusia yhteistyötahoja. Useampia jatkoyhteistöitä on myös suunnitteilla. Näiden toteutumisen aikajänne ulottuu hankekauden yli, mutta vaikuttavuusarviointimallin avulla kerätty data mahdollistaa vaikuttavuuden seurannan myös myöhemmin.
Kehittämistäkin löytyi: tiiviimpi yhteistyö Suomessa toimivien kansainvälisyyttä tekevien taideorganisaatioiden kanssa projektien suunnitteluvaiheessa saattaisi lisätä vaikuttavuutta entisestään. Tällöin pystyttäisiin jo varhaisessa vaiheessa tunnistamaan projektit, joissa on kansainvälistä potentiaalia, ja suunnitella toiminnan kaarta instituuttien sekä Suomessa toimivien tahojen kanssa yhdessä.
Hanketyö kunniaan!
Usein kuulee manattavan hankehumpasta, mutta on muistettava, että hankkeita tarvitaan. Onnistuneen hankkeen läpivieminen edellyttää, ja kehittää, monia taitoja. Jokainen hanke edellyttää uusiutumista, oman tekemisen merkityksen reflektoimista ja sanoittamista, toimintaympäristön muutoksessa elämistä sekä siihen reagoimista ja muutoksen suuntaan vaikuttamista. Hanke tuo aina myös uusia kumppaneita ja näkökulmia tekemiseen.
Hankkeessa on aina kyse myös muutoksesta. Tämä ei välttämättä tarkoita jotain täysin uutta vaan ehkä nimenomaan olemassa olevien vahvuuksien korostamista ja niiden viemistä seuraavalle tasolle.
Siksi jokaisen tulisi ainakin kerran elämässä kääriä hihat ja hypätä hankehommiin!
Liitteet:
Hankkeen loppuraportti, SKTI, 2025