Sani Kontula-Webb ja Kalervo Väänänen
Toimintaympäristöä Venäjällä ei yleisesti pidetä yksinkertaisena ja siellä työskenteleviä suomalaisia kutsutaankin usein Venäjä-osaajiksi. Nimike pitää sisällään muun muassa kokemuksen myötä karttunutta ongelmanratkaisu- ja navigointikykyä tietynlaisessa ympäristössä. Kriisiaikana tällaista asiantuntemusta tarvitaan tavallista enemmän.
Pietarin maantieteellinen läheisyys ja yhteinen historia ovat myötävaikuttaneet yhteyksien syntymiseen maidemme välille niin liike- kuin kulttuurialalla. Jälkimmäisen keskiössä vaikuttaa Suomen Pietarin instituutti, joka on edistänyt suomalaista kulttuuria ja tiedettä sekä tuonnut esiin suomalaisen yhteiskunnan arvoja Venäjällä jo 30 vuoden ajan.
Näihin vuosiin on mahtunut merkittäviä kansainvälisiä kulttuurihankkeita, mutta myös haasteita, joiden ratkominen on vaatinut neuvokkuutta ja pitkäjänteisyyttä. Instituutti perustettiin pian Neuvostoliiton hajottua ja ensimmäinen johtaja aloitti Pietarissa ilman vakinaisia toimitiloja. Muutamia vuosia instituutti toimi tavallisessa asuinrakennuksessa kunnes siirtyi Suomi-taloon, joka avattiin vuonna 2009. Suomalaisten eri alojen toimijoiden keskittymänä toimivan talon tie ei sekään ole ollut kevyt, mutta sillä on ollut tärkeä tehtävä.
Toimintaympäristön alati muuttuvista ehdoista huolimatta, on Suomen Pietarin instituutti kyennyt saavuttamaan merkittävän aseman kaupungissa. Instituutista on kehittynyt tunnettu ja luotettava yhteistyökumppani venäläisille kulttuuritoimijoille, jonka näkemyksiä pyydetään ja halutaan kuulla. Suomi nähdään yleisesti Luoteis-Venäjällä myönteisessä valossa ja instituutilla on ollut merkittävä rooli tämän positiivisen mielikuvan luomisessa.
Suomen kulttuuripoliittisten intressien näkökulmasta Suomen Pietarin instituutti tarjoaa ainutlaatuisen tukikohdan ja asiantuntemuksen suomalaisen tiede- ja kulttuurityön kansainvälistymiselle. Tänä poikkeuksellisena aikana korostuu instituutin merkitys toimia alustana dialogin ylläpitämiselle venäläiseen kansalaisyhteiskuntaan. Kuten Valtioneuvoston laatimassa selonteossa sanotaan – kansalaistason yhteyksiä on perusteltua jatkaa.
Vuonna 2022 oli tarkoitus juhlia 30-vuotiasta Suomen Pietarin instituuttia. Suunnitelmissa oli juhlallisuuksia sekä Venäjällä että Suomessa. Haastattelusarja instituuttien entisten johtajien kanssa loi katsauksen instituutin toimintaan eri vuosikymmenillä. Odotamme sopivaa hetkeä tämän julkaisulle.
Venäjän aloitettua hyökkäyssodan Ukrainaa vastaan 24.2.2022 myös instituutin toiminta muuttui dramaattisesti. Sitä oli jo vaikeuttanut niin vuonna 2014 Venäjän tekemä Krimin niemimaan miehitys ja siitä seuranneet länsimaiden sopimat pakotteet kuin korona pandemia. Toimintaa voitiin kuitenkin jatkaa pienin rajoituksin aina kuluvan vuoden helmikuuhun saakka.
Instituutin taustajärjestö Suomi-Venäjä-seura päätti hallituksen kokouksessaan 5.4.2022 keskeyttää instituutin toiminnan toistaiseksi. Toivottavasti sodan loputtua pääsemme mahdollisimman pian palauttamaan suomen kieltä, suomalaista kulttuuria ja tiedettä ja ylipäätään suomalaisuutta esittelevää toimintaa Suomea lähinnä olevaan metropoliin.
Toisin kuin valtaosalla Suomen tiede- ja kulttuuri-instituuteista, Suomen Pietarin instituutin ylläpitäjänä ei toimi varta vasten perustettu yksityinen säätiö tai rahasto, vaan Suomi-Venäjä-seura, joka sekin saa perustoiminta-avustuksensa opetus- ja kulttuuriministeriöltä. Suomen Pietarin instituutti ei tuo esille venäläistä kulttuuria Suomessa, vaan päinvastoin, suomalaista kulttuuria Venäjällä. Tulevaisuudessa onkin syytä pohtia kaikilla vapausasteilla myös sitä, millä tavoin ja millä organisaatiolla olisi parasta aloittaa toiminta uudelleen rauhan palattua. Kannattaa muistaa, että tämäkään historian julma episodi ei poista sitä tosiasiaa, että Suomi ja Venäjä ovat rajanaapureita. Jos lakkaamme puhumasta suomalaisesta kulttuurista Venäjällä niin kuka lopulta voittaa?
Kulttuurisuhteiden merkityksestä sodan aikana on kirjoittanut esimerkiksi Venäjän historian dosentti Simo Mikkonen Jyväskylän yliopistosta:
”Kylmän sodan kokemukset osoittavat, että kulttuurisuhteet Venäjään lisäävät ihmisten ymmärrystä sodan todellisesta luonteesta ja tukevat hallinnonvastaista oppositiota. Kulttuuriyhteyksien katkaiseminen on kuitenkin suurempi haitta länsimaille kuin Putinille. Katkaisemalla yhteydet eristetään Venäjän älymystö, intelligentsia, eli juuri ne henkilöt, jotka suhtautuvat Putiniin kriittisimmin ja jotka potentiaalisesti voivat vaikuttaa, levittää tietoa ja tuoda esiin länsimaista näkökulmaa Venäjällä.”
Sani Kontula-Webb on Suomen Pietarin instituutin johtaja
Kalervo Väänänen on Suomen Pietarin instituutin johtokunnan puheenjohtaja