Kiinalaisen kalenterin mukaan vuosi vaihtui vasta tällä viikolla ja ainakin itseäni houkuttelisi hypätä hetkeksi mukaan uuteen alkuun.
Vuoden alku on kuin kaksisuuntainen linssi – katsomme sekä taaksepäin, edelliseen vuoteen, että tulevaan. Laadimme tilastoja ja toimintakertomuksia, muutamme tekemäämme työtä numeroiksi ja muotoilemme sanoiksi.
Arvioimme myös itseämme. Käymme kehityskeskusteluita, käynnistämme elämänmuutoksia, teemme lupauksia tai laadimme toivelistoja. Ehkä tunnistamme myös jonkinasteista tyytymättömyyttä ja toiveissamme siintää jokin uusi.
Olisinko tänä vuonna parempi ihminen? Jospa lukisin, liikkuisin ja ajattelisin enemmän. Kuuntelisin ja olisin läsnä. Vai onko juuri näin hyvä ja riittävä? Ehkä tänä vuonna suojelen, ylläpidän ja vaalin sitä mikä on kestävää ja hyvää – omaksun historioitsijan aikakäsityksen ja katseen maailmaan.
Sävärit strategiasta
SKTIssa alkuvuosi on ollut tiivistä ja innostavaa työskentelyä uuden strategian parissa. Työskentely on sopinut alkuvuoden tunnelmiin hyvin. Tekeminen on ollut muutoksen hakemista, analyyttisyyttä ja vahvuuksien vaalimista unohtamatta.
Alkuvuonna minua on innostanut myös tiedepoliittisten tavoitteiden muotoilu yhdessä loistavien kumppaneidemme Heurekan, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran, Svenska litteratursällskapetin, Tieteellisten seurain valtuuskunnan ja Tiedekeskukset ry:n kanssa. Olemme pohtineet muun muassa hidasta ja syvää tiedettä – rohkea avaus, eikö vain. Paras lääke maailmantuskaan on tehdä vaikuttamistyötä.
Modernin johtamisen isänä pidetyn, professorin ja kirjailijan Peter Druckerin näkemyksiin perustuva, ja yritysjohtaja Mark Fieldsin kiteyttämä väite ”kulttuuri syö strategian aamupalaksi” on tuttu monille muutoksen hitauden kanssa tuskaileville. Väitteen ydin on siinä, että strategiset visiot jäävät vain haaveiksi ilman toimintakulttuurin syvempää muutosta. Toimintakulttuurit ovat kerrostuneet ajan kuluessa, ja niihin ovat jättäneet jälkensä meistä monet. Ne eivät muutu taikasauvaa heilauttamalla tai diasulkeisilla. Strategisessa muutoksessa on kyse kulttuurisesta ja systeemisestä muutoksesta, joka on hidas ja syvä. Onnistumisen edellytys on se, että kaikki osalliset ovat siinä tavalla tai toisella mukana.
Kulttuuri syö politiikan aamupalaksi
Kanadan pääministerin Mark Carneyn puhe Maailman talousfoorumissa Davosissa tammikuussa meni viraaliksi. Myös minuun puhe teki vaikutuksen. Carney ei vain kritisoinut vaan käytti suurimman ajan puheestaan esittääkseen vaihtoehdon, johon kutsui samalla tavalla ajattelevia mukaan.
Hän haastoi uskomuksen siitä, että vain suuret (valtiot) voivat päättää maailman suunnan, ja pienet eivät voi kuin vikistä. Carney puhui keskisuurten maiden liittoutumisesta yhteen, maiden, joita yhdistävät sekä yhteiset liberaalit arvot, että myös pyrkimys kaikkien liittolaisten taloudelliseen ja teknologiseen menestykseen.
Carney lainasi puheessaan tsekkiläistä kirjailijaa, toisinajattelijaa ja poliitikkoa Václav Havelia todetessaan että: “The system’s power comes not from its truth but from everyone’s willingness to perform as if it were true.” Tässä on myös systeemin heikkous, eli kun lakkaamme esittämästä meille annettua roolia, jota systeemi tarvitsee pysyäkseen pystyssä, se hajoaa. Tässä Carney näki vastarinnan ikkunan ja muutoksen mahdollisuuden.
Kiinnostavaa Carneyn puheessa oli myös sen toteaminen, että paluuta vanhaan maailmanjärjestykseen ei ole, eli uudenlainen asemointi on välttämätöntä. Carney onnistui esittämään vision ja ratkaisun. Jos niiden sorvaaminen kiinnostaa, Carneyn puhe käy oivallisesta oppimateriaalista.
Uuden vuoden lupaus
Mark Carneyn hengessä teen uuden vuoden lupauksen: aion itse keskittyä yhä vahvemmin visiointiin ja ratkaisuihin sekä hihkua aina kun joku pyrkii samaan.
Käynnissä olevassa kulttuuripoliittisessa keskustelussa tunnistan tahtoa löytää uutta suuntaa. Näitä ovat ainakin seuraavat:
Taiteesta, kaupallisuudesta ja liiketoiminnasta voi puhua samassa lauseessa. Taiteilijan ansiotulojen tulisi kasvaa ja mahdollisuuksia työllistää, tai käyttää managerin tai agentuurin palveluja, tulee edistää. Tällä hetkellä vaikuttaa myös siltä, että välittäjäportaan vahvistamisen merkityksestä on yhteisymmärrys.
Yksityisen ja julkisen rahan suhde: jatkossa ne voivat entistä tiiviimmin ja systemaattisesti tukea yhdessä myös samaa tavoitetta ja toimintaa. Sekä Luovan talouden kasvustrategiassa että juuri valmistuneessa Kulttuuripoliittisen selonteon toimeenpanosuunnitelmassa mainittu rahoittajafoorumi on jo valmisteilla ensi syksyksi.
Pitkäjänteisyys on dynaamista – eli hankkeiden mahdollisuus synnyttää vaikuttavuutta pitkällä aikavälillä on hyvin rajallinen. Suomen säätiökentässä on jo tapahtunut avauksia pidempikestoisiin rahoituksiin, tai rahoituspolkuihin. Pohjoismainen kulttuurirahasto on väläytellyt jopa 10 vuoden rahoituskautta! Valtionavustusten monivuotisuuden tulisi tiukassa taloustilanteessa olla aito vaihtoehto.
Lisäksi yhteisymmärrys kansainvälisyydestä ja sen merkityksestä on edelleen vahvistunut, mikä pohjustaa hienosti tulevan Kansainvälistymisstrategian valmistelua (Kulttuuripoliittisen selonteon toimeenpanosuunnitelma, s. 14). Aivan olennaista on se, että vaikka kotimaassa kilpailtaisiin tai toimittaisiin siiloissa, kansainvälisillä areenoilla menestys tehdään yhdessä.
Energistä ja sähäkkää uutta, tulihevosen, vuotta!
Viitteet:
Special Address by Mark Carney, Prime Minister of Canada | World Economic Forum Annual Meeting 2026, https://www.youtube.com/watch?v=flsgJe8mN-A
Chris Skinner: Stop “living within a lie”, Mark Carney #Davos, 22.1.2026
https://thefinanser.com/2026/01/stop-living-within-a-lie-mark-carney-davos
Pohjoismaisen kulttuurirahaston strategia 2026–2030
Kordelinin säätiön strategia 2025–2035, https://kordelin.fi/saatio/visio-ja-strategia/
Kulttuuripoliittisen selonteon toimeenpanosuunnitelma, Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2026:6.
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/items/aa9e47a3-0349-4c49-9c18-e22a3a5a6bd4