Ajassamme on ainakin kolme epävarmuutta ja muutoksia aiheuttavaa murtumakohtaa: tekoälyn nopea kehitys, ympäristökriisi ja geopoliittinen maailmanjärjestyksen muutos.
teksti ja kuvat: Aleksi Malmberg
Sosiaalisessa mediassa ja uutisissa käydään nyt paljon keskustelua siitä, miten Yhdysvaltojen muuttumista tulee tulkita ja kuinka Euroopan ja Suomen tulee toimia. Keskityn tässä siihen, mihin itse voimme vaikuttaa. Mitä minä voin tehdä? Miten maailman myllerrys vaikuttaa Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituuttien verkostoon? Kuinka tieteen, taiteen ja luovan alan toimijat voivat vahvistaa tulevaisuuskestävyyttään?
Kun koronavirus iski keväällä 2020, kirjoitin Suomen Sinfoniaorkesterien blogissa siitä kuinka sumun peittäessä näkyvyyden on syytä hidastaa askelia. Nyt tilanne on toinen – ilma on epävakaa ja siinä on nousevan myrskyn merkkejä. Erämaassa vaeltamista rakastavana ihmisenä olen oppinut, että tällöin on syytä varmistaa ainakin neljä asiaa:
1. Oikea tilannekuva
Tarvitsemme todellisuuteen kiinnittäviä tukipisteitä, joihin ankkuroida. Ilman jaettua, tosiasioihin perustuvaa tilannekuvaa emme voi rakentaa luottamusta ja yhteistä näkemystä.
Totuus, valta, teknologia ja raha sekoittuvat jälleen keskenään vaarallisella tavalla. Tiedon valtaväylästä on tullut disinformaation monitasoliittymä. Keskustelun palauttaminen faktoihin on meidän jokaisen vastuulla. Kulttuuri- ja tiedeinstituutit tekevät pitkäjänteistä kansainvälistä työtä tutkitun tiedon puolustamiseksi. Tarvitaan muutakin. Ehkä väsymätön taistelu kaasuvalotusta ja manipuloituja uutisia vastaan on myös uusi kansalaisvelvollisuus, jota meidän pitää oppia.
On kuvaavaa, kuinka suuri ja edelleen kasvava kysyntä suomalaistaustaisen ICEYE:n satelliittitiedolle tällä hetkellä on. SAR-tutkakuva ei valehtele, toisin kuin esimerkiksi USA:n tai Venäjän presidentit esikuntineen. Totuus ei ole vielä kuollut.
2. Resilienssi
Meidän on tärkeää huolehtia omasta kyvystämme kestää riepotusta. Se tarkoittaa suojan rakentamista monella tasolla: mielenhallintaa, kykyä tulla toimeen epävarmuuden ja muuttuvien tilanteiden kanssa.
Käytännön esimerkkinä, viisaan ystäväni suosituksesta olen pyrkinyt välttämään uutisten, somen ja muiden syötteiden armoille heittäytymistä ennen lounasta. Rauhoitan aamupäivät lähtökohtaisesti ajattelua vaativalle työlle ja kohtaamiselle.
Myös taide on keskeinen keino vahvistaa resilienssiä. Taide ei ole eskapismia. Se on tietoista rajan maalaamista mielikuvituksen ja todellisuuden välillä, ja mahdollisuutta tukeutua ensimmäiseen muuttaaksemme jälkimmäistä.
Kulttuuriorganisaatiolle resilienssi tarkoittaa paitsi ihmisten hyvinvoinnista ja jaksamisesta huolehtimista, myös riittävän taloudellisen puskurin rakentamista sekä tulonlähteiden ja kumppanuuksien moninaistamista.
3. Omavaraisuus
Maailmanmyräkän riehuessa meidän pitää vahvistaa riippumattomuuttamme. Varmistaa, että seisomme omilla jaloillamme, ja että meillä on itsellämme tarvittavat välineet ja eväät työmme jatkamiseen.
Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituuttien verkoston vahvuus tässä ajassa on sen erityinen rakenne: 17 itsenäistä säätiötä, solua, eri puolilla maailmaa. Jokainen voi toimia autonomisesti, joustavasti ja paikallisesta tilanteesta käsin. Samalla muodostamme kokonaisuuden, joka yhdessä tukee Suomen kestävää kansainvälisyyttä.
Omaehtoisuudesta huolehtiminen voi tarkoittaa myös konkreettisia asioita. Minä siirsin viime viikolla oman sähköpostini yhdysvaltalaisesta palvelimelta eurooppalaisen, kestävyyteen ja turvallisuuteen panostavan palveluntarjoajan alle. Yhdysvaltojen ja Kiinan AI-sovelluksille on olemassa eurooppalaisia vaihtoehtoja, kuten ranskalainen Mistral ja sveitsiläinen Euria.
4. Yhteys
Neljänneksi, emme tarvitse vain itsenäisyyttä vaan myös toinen toisiamme. Omavaraisuuden ja riippuvuuden paradoksi on keskeinen kaikissa komplekseissa järjestelmissä. Resilienssitutkijat puhuvat sopeutumiskyvystä, muuntautumisesta, ja panarchysta: kestävät järjestelmät tarvitsevat eri tasoilla sekä autonomiaa että yhteyttä.
Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituuteille tämä voi tarkoittaa SKTI:n vahvistuvan roolin lisäksi entistäkin tiiviimpää, poikkisektoraalista yhteistyötä ja uusia, raja-aidat ylittäviä kumppanuuksia Suomessa ja kohdemaissa.
Kanadan pääministeri Mark Carney puhui Davosissa uudesta tilapäisten ja alakohtaisten yhteenliittymien ajasta. On lohduttavaa muistaa, että maailmassa on vielä suuri joukko maita, joiden arvoperusta on demokratiassa ja sääntöpohjaisessa maailmanjärjestyksessä. Näiden, ympäri maapalloa sijaitsevien maiden yhteenlaskettu osuus maailman BKT:sta on yli 27%. Se ei ole enemmistö, mutta edelleen ihan vaikuttava joukko.
kirjoittaja on Suomen Britannian- ja Irlannin-instituutin johtaja