Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituuttien kevätpäivät Brysselissä 4.-6.6.2025
teksti: Uula Neitola
Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituuttiverkosto kokoontui kesäkuun alussa vuosittaisille kevätpäiville Suomen Benelux-instituutin hoteisiin Brysseliin. Tämänvuotisilla kevätpäivillä teemoina olivat EU-vaikuttaminen sekä vastuullisuus tavoitteena oli syventää ymmärrystä kulttuuri- ja tiedediplomatian roolista Suomen ulkosuhteissa, sekä oppia, miten kulttuuri- ja tiede toimijat voivat vaikuttaa euroopanlaajuisesti ja osallistua yhteiskunnalliseen muutokseen. Lisäksi tavoitteena oli tarkastella, miten kulttuuri, tiede ja vastuu yhdistyvät pehmeän vallan ja maakuvatyön näkökulmista.
Saapumispäivänä 4.6. vietettiin vapaamuotoista iltaa Suomen Benelux-instituutissa ja läheisessä ravintolassa. Samalla oli hyvä valmistautua tulevien päivien ohjelmaan moikkaamalla paitsi järjestäjiä myös kollegoita ympäri maailman.
Torstai 5.6. – Yhteinen suunta, yhteiset tavoitteet
Päivä alkoi sähäkästi vierailulla Euroopan ylimpään päätöksentekoelimeen, parlamenttiin.
MEPien ja näiden avustajien kanssa oli luontevaa käydä keskustelua vaikuttamistyön keinoista. Keskusteluissa korostettiin lobbaamisen ja viestinnän selkeyttämistä: kulttuurialan on osattava sanoittaa, miksi se on keskeinen osa Euroopan unionia ja miksi tarvitaan strategisempaa kulttuuripolitiikkaa. Lobbaaminen ei tarkoita vain vaikuttamista ”kovaäänisesti”, vaan myös vaikuttavien työkalujen tarjoamista poliitikoille ja virkamiehille, jotka voivat viedä kulttuurin agendaa eteenpäin. MEP Maria Guzenina kutsui instituutit vieraakseen, ja MEPeistä mukana olivat myös Mika Aaltola ja Eero Heinäluoma.
Taidekeskus Beursschouwburgissa kevätpäivät avasivat varsinaisesti Suomen Benelux-instituutin johtaja Laura Boxberg ja SKTI:n toiminnanjohtaja Hanna Lämsä. Mukaan kevätpäiville instituuttien edustajia tapaamaan olimme saaneet tiede- ja kulttuuriministeri Mari-Leena Talvitien, joka piti seuraavana puheenvuoron. Esillä olivat muun muassa kulttuuridiplomatia, tiedediplomatia, strateginen maakuvatyö ja kulttuurin asema kansainvälisessä yhteistyössä. Ministeri puheesta jäi mieleen viesti, jonka mukaan kulttuuri ei ole irrallinen sektori, vaan se voi vahvistaa vientiä ja Suomen ulkosuhteiden vaikutusvaltaa, kunhan se osataan kytkeä strategisesti mukaan.
Pyöreän pöydän keskusteluissa ministerin kanssa pidettiin yllä käytännönläheistä dialogia resursseista, näkyvyydestä ja yhteistyön esteistä, syvennettiin käsitystä instituuttien roolista kansainvälisyyden asiantuntijoina sekä ehdotuksia, miten instituutit voisivat tehokkaammin tukea luovan talouden kasvua. Kulttuuri- ja tiedeinstituuttien ääni voi helposti jäädä kuuluvilta, ellei niiden työtä ja merkitystä tunnusteta osaksi rakenteita, kuten Team Finland -yhteistyötä. Pitkäjänteinen rahoitus ja näkyvä asema ovat avainasemassa. Pyöreä pöytä oli tärkeä osoitus siitä, että rakentavaa keskustelua on mahdollista käydä konkreettisten esimerkkien kautta. Vain dialogin kautta on mahdollista kehittää yhteistyötä.
Yhteisökouluttaja Tamara Makonin esitys vastuullisuudesta ja sen psykologisesta ulottuvuudesta teki vaikutuksen osallistujiin. Vastuullisuutta käsiteltiin sekä sisäisenä (asenteet ja käyttäytyminen) että ulkoisena (standardit, normit) ilmiönä. Todellinen vastuullisuus vaatiikin luottamusta ja virheiden avoimuutta – pelon kulttuuri estää oppimista, innovointia ja yhteistyötä. Suoraan käytäntöön Makonin esityksestä harppasi päivän kokouspaikkamme Beursschouwburgin johtaja Melat Gebeyaw Nigussie, joka tarjosi laaja-alaisen kuvan siitä, miten kulttuuriorganisaatio voi toimia edelläkävijänä vastuullisuudessa.
Informatiivisen päivän päätteeksi instituuttiverkostolaiset vierailivat vielä suurlähettiläs Jouko Leinosen vastaanotolla, missä puheenvuorot esittivät suurlähettiläs, ministeri Talvitie, Benelux -instituutin johtaja Laura Boxberg sekä SKTI:n hallituksen puolesta Aleksi Malmberg.
Ensimmäinen päivä tarjosi erittäin laaja-alaisen kuvan siitä, miten kulttuuri kytkeytyy politiikkaan, diplomatiaan ja talouteen. Erityisen vaikuttavaa oli kuulla suoraan ministeriltä, miten nykyinen hallitus näkee kulttuurin merkityksen kulttuuri nähdään hallituksessa ja mitä haasteita sen vaikuttavuuden osoittamiseen liittyy. Selkeä viestintä ja pitkäjänteinen yhteistyö ovat elintärkeitä kulttuurialan kansainvälistämisessä. Toisaalta instituuttien kenttä kokee jäävänsä liian usein ”väliinputoajiksi”. Tämä sai pohtimaan, miten rakenteita voitaisiin kehittää osallistavammiksi ja inklusiivisemmiksi, ei vain hallinnon, vaan myös kentän näkökulmasta.
Perjantai 6.6. – Verkostot, vaikuttavuus ja osaaminen
Toinen päivä syvensi keskustelua instituuttien rooleista toteuttajina, valitsijoina ja vaikuttajina. Katse suuntautui EU:hun ja sen rahoitus- ja kulttuuripoliittisiin linjoihin, mutta tärkeää oli myös sisäisen verkostotyön vahvistaminen. Miten jakaa osaamista? Miten kasvattaa yhteistä kapasiteettia?
Kevätpäivien toinen ohjelmapäivä käynnistyi Euroopan komission kulttuuripolitiikkayksikön päällikkö Catherine Magnantin tervehdyksellä ja tiiviillä katsauksella EU:n kulttuuriin kohdistuviin toimenpiteisiin ja rahoitusinstumentteihin agendaan. Komission työ rakentuu kulttuurin osalta kolmelle pilarille: sosiaalinen, taloudellinen ja ulkoinen ulottuvuus. Konkreettinen työsuunnitelma taas sisälsi edellisellä kaudella neljä prioriteettia: taiteilijat ja ammattilaiset, kulttuuria ihmisille, planeetalle ja yhteistyöhön.
Eurobarometrin mukaan suomalaiset ovat kulttuuriasenteiltaan EU-keskiarvon yläpuolella. Yllättävää – tai ehkä ei – on, että suomalaiset suhtautuvat muita skeptisemmin tekoälyyn taiteessa. 73 % taiteilijoista on huolissaan toimeentulostaan tekoälyn vuoksi, ja vain alle puolet arvioi erottavansa ihmisen tekemän ja koneen tuottaman taiteen. Erityisesti kysymys rahoituksesta leijaili ilmassa. CulturEU-rahoitusoppaan ja Horizon Europen viesti on selvä: EU-rahoituksen maailma on pirstaleinen, ja siihen kannattaa paneutua kunnolla.
SKTI:n toiminnanjohtaja Hanna Lämsä fasilitoi seuraavana From Idea to Action! – An Open Arena with SKTI -nimisen työpajan, joka osoittautui onnistuneeksi konseptiksi. Tunnelma oli aktiivinen ja keskusteleva. Työryhmien tulosten purkamisessa tuli esiin erinomaisia kehittämisehdotuksia niin verkostoitumiseen, kestävään ohjelmatoimintaan kuin osaamisen kehittämiseen.
Suomen Benelux-instituutin Malin Bergström nosti esiin instituuttien tärkeimmän pääoman: verkostot. Ne eivät synny itsestään, vaan vaativat kuratointia, aikaa ja budjettia. Tarvitaan sekä strategista verkostoitumista että matalan kynnyksen kohtaamisia ja tehdään verkostoitumisesta oma suunnitelmansa osaksi toimintaa sekä sen strateginen merkitys näkyväksi.
Suomen Britannian- ja Irlannin-instituutin Aleksi Malmberg muistutti meitä siitä, että kulttuurin on vastattava kestävyyskriisiin. Instituuteilla on vastuu: niiden toiminnan on oltava osa ratkaisua. Hän ehdotti koko verkostolle yhteistä kestävyyssuunnitelmaa SKTI:n johdolla. Konkreettista, kunnianhimoista ja ajankohtaista.
SKTI:n Annu Webb toi keskusteluun mentoroinnin ja tiedon jakamisen. Verkostossa on valtavasti osaamista, mutta sen keskinäinen hyödyntäminen on vielä satunnaista. Tarvitaan verkoston sisäistä toimintakulttuuria, jossa tieto kulkee ihmiseltä toiselle, myös sekä perehdytyksessä ja että myöhemminkin uran varrella. työuran siirtymävaiheissa. Mentoreita tarvitaan niin uusille kuin uranvaihtajillekin.
Ennen kevätpäivien päätöstä puheenvuoron piti vielä WIELS-taidekeskuksen johtaja Dirk Snauwaert. WIELS esittäytyy vaikuttavana, eläväisenä ja kunnianhimoisena nykytaidekeskuksena. Alustuksessa korostui kokeilunhalu ja kansainvälinen vuoropuhelu, ehkä myös esimerkki siitä, mihin pitkäjänteinen kuratointi ja strateginen ohjelmatyö voivat johtaa.
Perjantai oli monella tavalla silmiä avaava. Se tarjosi näkymän isoon kuvaan EU:n kulttuuripolitiikasta ja rahoitusmahdollisuuksista, mutta ennen kaikkea se muistutti, että todellinen muutos ja kehitys tapahtuvat ihmisten välisessä yhteistyössä. Konkreettisina ehdotuksina esimerkiksi rekisteri osaamisista ja mentorointiresursseista, vaihto-ohjelma instituuttien välillä tai kysymys osaamisen tuomisesta verkoston käyttöön jäivät kytemään.
Verkostotyö ei ole helppoa, mutta se on merkityksellistä. Ja juuri siksi tällaiset kohtaamiset ovat niin tärkeitä.
SKTI:n puolesta suurkiitos kevätpäiviin osallistuneille sekä erityisesti Suomen Benelux-instituutin tiimille uutterasta työstä!