Ari-Pekka Leinonen: ADONNER

esitys ja installaatio
45 min + 15 minuutin jälkilämpö

ADONNER (ranskaksi: a donner = antaa), esitys tutkii rap-musiikin ja spekulatiivisen ”ääni-installaatiokoreografian” avulla antamisen ilmiötä. Kiinteä ääniraita hylkää ääniesiintyjän ja mahdollistaa koreografin, nukketeatterin, lavastajan, valosuunnittelijan ja monien muiden valokeilan ulkopuolella olevien roolien tutkimisen, jotka näkymättömästi antavat tukensa esiintyjälle ja esitykselle. Ryhtymällä ”kaikkien alojen ammattimieheksi” tai ”yhden miehen tiimiksi” esiintyjä pyrkii luomaan toiminnan virran, joka elävöittää ääniraitaa ja yhtä kaiutinpäistä nukkea. Esityksessä hyödynnetään 9-kanavaista ele-gi-eli-ääniveistosta sekä uutta 2-tie-veistoksellista kaiutinta. Esityksen jälkeen lavastus, ääniveistokset, ääniraita ja videodokumentaatio muodostavat installaation, joka herättää elävän esityksen henkiin ja toistaa sen.

ADONNER kertoo tarinan fiktiivisen hahmon, Apillione Bustamanin, viimeisen testamentin kuulemisesta. Apillione Bustaman etsi toista fiktiivistä hahmoa nimeltä ADONNER. Etsinnän aikana Bustaman päätyy antamaan ja saamaan useissa eri paikoissa, eikä hänellä lopulta ole paljon muuta annettavaa kuin muistot etsinnästä. Bustaman kylpee, syö ruokaa, uskaltautuu yritystoimintaan, tekee tutkimusta, rikkoo lakia, saa rangaistuksen, tuomitaan No-maahan, pakenee itsensä kieltämistä ja ajautuu Yo-maahan, muuttuu linnuksi ja pelastaa Funlandin, lentää avaruuteen ja näkee kauhua maapallolla, on koditon, muuttuu vampyyriksi, DJ Fizzy parantaa hänet, saa hyvän esimerkin kysymysten esittämisestä, löytää ADONNERin ja antaa testamentin ja kuolee.

ADONNER on Brysselissä harjoitetun kiertotalouden tuhlaajapoika. Sen musiikki perustuu yli sataan kaduilta pelastettuun ilmaiseen 7” levyyn, jotka on myöhemmin digitoitu ja samplattu. Koreografia ja rap-musiikki on saanut inspiraationsa Tonavan luonnonvoimista ja virtauksista, ja se ammentaa vaikutteita lukuisista suomalaisista ja kansainvälisistä rap-musiikkivaikutteista. Tarinaa muokkaavat Budapestin kaupunki ja sen ympärillä pyörivät tapahtumat. Esityksen formaatti on mielikuvituksellisesti inspiroitunut puolalaisen ohjaajan Zygmunt Smandzikin näkemättömästä nukketeatteriesityksestä ja pyrkii spekulatiivisesti antamaan äänen hänen vuonna 1975 Puolan Opolessa ensi-iltansa saaneelle sanattomalle 45-minuuttiselle nukketeatteriesitykselleen ”Ptak” (lintu). Nukketeatteriesitys löytyi satunnaisesta kirjasta Art Quarter Budapestin kirjahyllystä. ADONNER yrittää lähestyä kiertotaloutta lainaamalla, varastamalla ja ottamalla armottomasti vastaan jo olemassa olevasta.

”Ptak: Se oli runo ilman sanoja, täynnä lyyrisyyttä, filosofisia ehdotuksia ja vihjeitä. ….. Ptak kuvaa loputonta prosessia, jossa luodaan johtajia-idoleita ja jumalia, ja niiden tuhoa, sellaisten ideoiden luomista ja romahtamista, joihin ihminen uskoi tuovansa lupauksen paremmasta ja oikeudenmukaisesta elämästä, mutta jotka tuhoutuivat itsekkyyden sekä mädäntyneiden ja korruptoituneiden hallitusten vuoksi.” Ihmiset ja nuket Tarinoita teatterista (2008) Zbigniew Bitka, s. 22.

”… Ptak kestää neljäkymmentäviisi minuuttia kuin koulutunti. Se on oppitunti mielikuvituksesta (jonka antaa lavastaja) ja perusteellisesta, ryhmätyöskentelystä (esiintyjät).” People and Puppets Tales About Theatre (2008) Zbigniew Bitka, s. 79.

ADONNER sai alkunsa Suomen Taiteen edistämiskeskuksen tuella ja päättyi FinnAgoran tukemaan kolmen kuukauden taiteilijaresidenssiin Art Quarter Budapestissä osana Euroopan unionin rahoittamaa pARTir-aloitetta – Next Generation EU.